26.3.2015

Flashback: (URHEILU)HULLU

Tonnikalapanini. Juustovoileipä (x 25). Jäätelö. Suklaakeksejä (kahta eri sorttia). 
Pari ranskanperunaa. Texaspulla (iso, niin iso että alkoi oksettaa). 
Siinä esimerkkejä tämän detox-viikon ruokailuista. Olen syönyt kolme päivää keittoa, jossa on sekä pastaa että perunaa - mutta hei, keittohan ei voi lihottaa. 
Saa nauraa.
Huomenna lista täydentyy, jos leikkikestien emäntä lunastaa lupauksensa, mustikka-valkosuklaamuffinsseilla ja muilla herkuilla.
Saa nauraa.

Mutta!
Olen urheillut!

Ja nyt heti alkuun todettakoon, että meikäläinen ei urheile koska siitä tulee hyvä olo (vaikka joskus kyllä tuleekin) tai koska olisin jotenkin koukussa siihen (ei, olen koukussa suklaaseen, en juoksemiseen) tai koska se olisi jotenkin hyväksi mulle. Njääh.
Urheilen koska haluan mahtua huomennakin farkkuihin. Omiini siis.
Toki mä myönnän että kun joskus jaksaa vähän liikkua niin piristyy ja whatnot, mutta mua kyllä piristää pussillinen irtokarkkeja ja leffakin. 

Tällä viikolla olen kuitenkin yrittänyt kumota kalorikertymän käyttämällä lihaksiani.
Maanantaina kävin lillumassa altaassa ja juoruamassa vesijuoksemassa raivokkaasti 45 minuuttia - ja sekä meno- että paluumatka Uimastadionille taittui pyöräillen.
Tiistaina juoksin lapsen perässä puistossa, keskiviikkona pyöräilin noin 6 kilometriä 15 kilon lisäpainon kanssa.
Ja tänään oli mun lempiliikuntamuotoni vuoro!

YOUTUBE-TREENIVIDEOT!

Mun ehdoton suosikkini on Buns of Envy. Nimi kertookin jo kaiken.

Tämä tietysti siksi, että mulla on tyypillinen suomalainen takamus - eli sitä ei ole.
Tai on, leveä ja litteä. Hyviä ominaisuuksia televisiolle, ei pepulle.
Muutenkin rasva tuppaa kerääntymään lantio-persus-reidet-akselille, eli siihen mä sitten keskityn. Tietty  jos oikein innostuis treenaamaan vois käydä silleen hassusti, että kohta ois ihan valtavat muskelit jaloissa JA sitten se rasvakerros.
Ihan niin paljoa en kuitenkaan huhki vielä telkkarin edessä - sirkus Periaatteen Nainen esiintyy naapureille vain kerran, pari viikossa.

Ja jos uskoo ihmeisiin tai on itsepetoksen ystävä, niin kyllä tällä kevyen hien saa pintaan:


Nää videot on olleet ihan hitti nyt kun mun jumppapaikka (siitä lisää myöhemmin) on kesälomalla.
Käsivarret ei kauheesti kaipaa harjotusta, kun on noi kaksi kahvakuulaa, 8 kg ja 15 kg, ja vatsat nyt osaan tehdä ihan itsekin. 
Näiden ohjelmien tahtiin mä sitten hytkyn olkkarissa, vauva nauraa ja niin nauraa varmaan naapuritkin.

Julkaistu Periaatteen Naisen puolella 26.7.2012.

3 kommenttia:

  1. Lättämallia edustaa munkin perä. Tilanne ei parane tällä puolen vuoden liikuntatauolla (jota ennen oli raskauden aikainen treenitauko), mutta sen jälkeen kun vauva oli 4 kk, en oo fyysisesti kyennyt tältä valvomiselt. Heti pukkaa rytmihäiriötä. Motivaatio on tallessa ja just noi olkkarisessiotkin riittäisi, nyt vain odottelen tolkkua näihin öihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yöt! Kyllä! Vaadin myös tolkkua! Mulla oikeastaan ainoa väsymykseen auttava (nukkumista ei voi laskea, koska ei voi nukkua) on urheilu. Tosin Nipsu on kyllä nyt huolella sabotoinut sitäkin huutamalla siellä lapsiparkissa (paitsi 7. kerran suostui olemaan koko ajan, huraa!). Toivottavasti siellä se vuoden rajapyykki viimeistään toisi yörauhan.

      Poista
    2. Hah, ihanan sinnikkäästi olet sitä lapsiparkkitotuttamista tehnyt. Onnea mahtavasta edistyksestä :-)

      -Mirkku-

      Poista

i Digame !