10.3.2015

JOTAIN TOISTA

Kuulkaa, äiti-ihminen on käynyt tänä vuonna jo KAKSI KERTAA (2!!!) nauttimassa korkeakulttuurista. Eilen oli Q-Teatterin Jotain toista-esityksen vuoro, sopivana jatkumona Kansallisteatterin puolella nähtyyn Q-teatterissa kantaesitettyyn Kaspar Hauseriin. Poikkeuksellisesti jätän nyt selittämättä kuinka melkein myöhästyttiin näytöksestä koska miehen polkupyörästä hajosi rengas Espoossa ja lopulta se halusi mieluummin jäädä kotiin korjaamaan pyörää kuin katsomaan viiden naisen ja yhden miehen (miksen ole ennen tajunnut miten ihana, lahjakas ja kaikin puolin fantastinen Tommi Korpela on!?) näytelmää, jonka ensimmäisen kohtauksen aikana kävin läpi hyvän tunneskaalan äärimmäisestä vaivaantumisesta totaaliseen pokan pettämiseen ja olin lopulta kuin ekaluokkalainen, joka yrittää pidättää nauruaan joulukirkossa ja kaikki seuralaiseni häpesivät. Anyways, kävin siis teatterissa.


Kaspar Hauser oli kovin hypetetty meidän sukupolvemme merkkipaaluna, kuinka kahteen tuntiin on tiivistetty koko yhteiskuntamme koomisuus Berliiniin katoavista hipstereistä Netflixiin. Noh, Kaspar Hauserissa oli hetkensä, erityisesti ne, joissa Eero Ritala loisti, mutta se oli myös rasittavaa meuhkaamista ja en ole suuri ylilyöntien ystävä, ainakaan teatterin näyttämöllä. Jotain toista, josta tulee varmasti maltillisempi menestys, mutta menestys taatusti, oli rauhallisempi ja kirjaimellisesti riisutumpi versio.


Kaikki kuusi näyttelijää olivat hyviä, kerrassaan erinomaisia, parhaimpina ehdottomasti Korpela sekä Sanna-Kaisa Palo. Mutta siis kaikki olivat hyviä, eihän näitä nyt voi mihinkään järjestykseen laittaa. Vaikka meidän viiden hengen teatteriseurue oli hieman ristiriitaisissa fiiliksissä - osalle roisit jutut ja tilitys kävivät tukalaksi, osa oli tottunut Kaspar Hauserin kiihkeään tahtiin - niin näin yön yli nukuttua olen yhä oikein tyytyväinen teatterikokemukseeni. Tässä mentiin iholle ja ihon alle, ja jotenkin hämmentää kuulla se omista parisuhderiidoista tuttu dialogi näyttämöllä - hieman masentava osoitus siitä, ettei rakkaustarinamme tai sen kriisit ole kovin uniikkia, ilmeisesti jonkun muunkin riidat toistavat samaa kaavaa... Toki samaistumispintaa oli siinä Kaspar Hauserissakin, mutta tässä tietysti ohjaaja-näytelmäkirjailija Milja Sarkolan tarina on todella, todella samaistuttava, vaikken olekaan teatterimaailmassa pyörivä homoseksuaali (esityksen jälkeen melkein haluaisin olla!).


Tätä ei ehkä kannata käydä katsomassa oman äidin kanssa, vaikka äiti arvostaisikin tarinan elävää rakennetta sekä rohkeaa aihepiiriä. Kannattaa kuitenkin ehdottomasti mennä, ennen kuin joka näytös on myyty loppuun. Ja varautua taistelemaan niistä numeroimattomista paikoista todella törkeiden viiskymppisten teatterimammojen kanssa, jumaliste. Mutta hyvä oli. Tosi hyvä. (Huoh, aika selvää ettei musta tule ikinä mitään teatterikriitikkoa, mutta live with it. Kuvat pöllin Q-Teatterin sivuilta, sekin vielä.)

7 kommenttia:

  1. Oho, kuulostaapa hyvältä! Sain varattua Slavaan liput pikavauhtia, kun se ylistettiin maasta taivaaseen Hesarissa ja muutenkin tän mutsin kulttuurikalenteri on täksi kevääksi ilahduttavan täysi.

    Hyviä huomioita Kaspar Hauserista. Muakin vähän hiersi se ajoittainen kohkaaminen ja mesoaminen. Erityisesti jälkimmäinen puolisko olisi kaivannut tiivistystä ja samalla aavistuksen hitaampaa läpänderitahtia, tuntuu, että osa meni autuaasti ohi. Vitsejä olisi voinut ajallisesti lyhentää.

    Mietin kans Kaspar Hauserista, että onneksi en ollut siellä äidin kanssa :). Äidin kanssa katsottavaksi suosittelen lämpimästi Kaikki äitini, kaikki tyttäreni -esitystä, jolle ainakin me äidin kanssa naurettiin hulluna. Siinäkin on kyllä härskejä juttuja, seitsenhaarainen kyrpä ja utarehäpyhuulet mainitaan ainakin. Ja siinä ei tarvitse itkeä! Itkemiselle on paikkansa, mutta joskus on ihanaa, ettei esitys manipuloi katsojan liikuttumis-nappuloita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Slava? No niin, taas oon missannut jotain. :D Mä olin tosi intohimoinen teatterimuikki vielä lukioikäisenä, fanitin KOMia varsinkin, sitten on ollut pitkä kausi että vaan jaksanut mennä katsomaan sellaisia produktioita, joissa on tuttuja tai jotka nyt vaan on must - niin kuin se Kaspar Hauser. Joka oli vähän venytetty ja tosiaan, noh, hyvä mutta en silti ihan ymmärrä what's the fuzz.

      Pitäis ehkä kokeilla jotain ulkomaista teatteria, aina välillä suomalaisen näyttämötaiteen toistot ärsyttävät, uusi näkökulma voisi auttaa asiaan. Seitsenhaarainen kyrpä kyllä kuulostaa kohtuullisen pelottavalta...

      Poista
  2. Olen kade, sillä en ole käynyt (suureksi häpeäkseni) teatterissa ikiaikoihin! En vain jotenkin osaa tsekata, mitä missäkin menee, ja kun en ole heti kärppänä ostamassa lippuja, missaan kaikki hyvät :-( Tarvitsen selvästi teatterimentorin!?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta ei olisi mentoriksi, nämä kaksi kertaa tänä vuonna ovat enemmän kuin viiden vuoden keskiarvo! :D Toisaalta jos se teatteri ei lähtökohtaisesti ole suuri nautinto, niin ei sinne kannata pelkän korkeakulttuurin nimissä mennä, maailmassa on muutakin hauskaa! Toisaalta väliajan viinitarjoilu ON ihan pätevä syy jo pelkästään käydä vähän teatterissakin...

      Poista
  3. Heh, tulee väkisinkin mieleen Pelon maantiede ja ystävä, joka opiskeluaikoina vei sitä katsomaan Tampereen ylioppilasteatteriin (terkkuja vaan!). Huomaavainen minä nukkui melkein koko esityksen, ja voin vain kuvitella, miten R on hävennyt.
    Jostain syystä ei olla sen koommin käyty teatterissa...

    Kuulostaa kyllä hyvältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Ai ei korkeakulttuuri uponnut! Toisaalta nykyään pidän nukkumistakin jo sen verran korkealla arvossa, että maksaisin siitä mielelläni vähän.
      Uusi yritys joku kerta?

      Poista
    2. Noo, oli myöhä ja suuri väsymys opiskeluviikon jäljiltä, siitä kyllä piristyin illaksi baariin komeiden tiedotusoppipoikien pyöritettäväksi ;)
      Ja ei se esityskään voinut olla mikään ihan huippu... on se kummiskin ainoa, missä mä oon nukahtanut. Tosin nykyisin, kun teatteriseurana on liki poikkeuksetta äiti, nukkumiseen ei ehkä myöskään suhtauduttaisi kovinkaan suopeasti.

      Poista

i Digame !