19.3.2015

KARHUNPOIKA SAIRASTI

Meni 29 ja melkein puoli vuotta ennen kuin pääsin elämäni ensimmäiselle ambulanssiajelulle.
Tämä sinänsä on saavutus, sillä pienenä astmaatikkona sain toisinaan sairaalahoitoa vaativia hengenahdistuksia. Parikymppisenä rattijuoppo ajoi päälle ja murskasi polvet, sen lisäksi olen synnyttänyt kolme kertaa.
Esikoinen on vuoden vanhasta asti saanut tasaisin väliajoin kurkunpäätulehduksia, jotka ovat pahimmillaan vaatineet usean yön osastohoitoa. Se on myös ruiskuttanut pyykinpesunestettä silmään sekä syönyt kokonaisen rasiallisen d-vitamiinitabletteja. Keskimmäisen kanssa vietettiin monta yötä Lastenklinikalla hänen ollessaan vain muutaman kuukauden ikäinen, kun harvinaisen virtsatietulehduksen yhteydessä paljastui munuaisen epämuodostuma. Sen jälkeen Pampula on lähinnä törmäillyt ja putoillut, mutta silloinkin on riittänyt taksikyyti Meilahteen.

Maanantaina kuitenkin koettiin pienehkö jännitysnäytelmä, jonka kuopus järjesti.
Päivä alkoi hyvin tavallisesti: Käytiin kuntosalilla ja ehdin jumpata kymmenisen minuuttia, kun lapsiparkin epätoivoinen hoitaja tuli pyytämään mua keräämään lapseni ja poistumaan.
Käytiin ruokakaupassa, mummi tuli kylään tekemään pizzaa isompien poikien kanssa.
Pitkät päiväunet vetäissyt vauva heräsi, söi sosetta... ja aloitti infernaalisen huutokirkumisen, jota kesti ehkä tunnin verran (tai sitten paljon vähemmän, mutta sellaista tuskaista kipuitkua kuunnelleet varmasti ymmärtävät että ajantaju tuppaa vähän hämärtymään kun yrittää lohduttaa tuskaista vauvaa).
Sen jälkeen hän oksensi. Paljon. Sekään ei ole harvinaista, Nipsulla on selvästi taipumusta lievään refluksiin. Oksentaminen ei kuitenkaan riittänyt, vaan kaveri alkoi kakoa vatsahappojaan. Ja meni ihan veltoksi. Sellaiseksi räsynukeksi, joka ei jaksanut pitää edes päätään pystyssä vaan makasi kaksinkerroin mun sylissä, nukahdellen välillä, tosi kalpeana, melkeinpä vaaleansinisenä.
Tässä vaiheessa alkoi äidinvaisto hälyttää aika vahvasti, joten sen tutun terveysneuvonnan sijaan soitettiin suoraan hätäkeskukseen, mistä saa ilmeisesti ambulanssin ilman ylimääräistä kyselyä jos vaan mainitsee taikasanat "veltto vauva".

Kolmen hengen hoitotiimi tulikin viidessä minuutissa. Kaikki mittaukset olivat priimaa, mutta Nipsu kyllä esitti roolinsa sairaana vauvana uskottavasti makaamalla meritähtenä lattialla, protestoimatta tutkimuksia lainkaan. Vauvan flegmaattisuus teki vaikutuksen myös ensihoitajiin, jotka ystävällisesti tarjosivat meille kyydin Lastenklinikalle - ei kuitenkaan pillit päällä. Ambulanssimatkan Aurinkokuningas torkkui mun sylissä... ihan vaan virkistäytyäkseen ilmoittautumistiskillä hymyilemään hoitajille, rummuttamaan pöytää ja hölöttämään omaan tyyliinsä. Vauva koki siis ihmeparantumisen. Jäätiin kuitenkin tutkimuksiin (jotka eivät menneet ihan nappiin koska epävarma lääketieteen opiskelija, mutta ei se mitään) viideksi tunniksi, minä ja ihan normaali Nipander. Mitään syytä huuto-oksentamiselle ja velttouskohtaukselle ei löytynyt, labrat olivat ok, mikään ei viitannut vatsatautiin, affektikohtauksesta ei ollut kyse... Ehkä tyyppi vain väsähti, who knows. Pääasia oli tietenkin, että vauva todettiin taas terveeksi ja pääsin kotiin hänen kanssaan, nähtiin siinä ensiavussa odotellessa muutama todella pysäyttävä läheltä piti-tilanne, joista en tiedä lopputulosta.

Tästäkin kuuden tunnin seikkailusta onnistuin kirjoittamaan melkoisen pienoisromaanin. Tarinan pointti oli kuitenkin se, että viime vuonna uhkarohkeasti lopetettuja vakuutuksia ei ole ikävöity, ja nytkin saatiin asiantuntevaa apua tosi nopeasti. Meidät otettiin vakavasti, meitä kohdeltiin hyvin (kun aloin väsymyskiukkuamaan sairaalassa - en ehtinyt syödä pizzaani - niin hoitajat toivat jogurttia ja Jaffaa) ja koko ajan oli tunne, että Nipsu saadaan kuntoon, oli sillä mikä tahansa ongelma. Paheksun sitä, että uusi lastensairaala joudutaan rahoittamaan lahjoituksin (onneksi se siihen Lastenklinikan naapuriin nousee vauhdikkaasti), olisin toki mielelläni jonottanut vähemmän jne., mutta kyllä suomalainen sairaanhoito silti on aika ihmeellistä. Ja halpaa (ei kyllä olla vielä saatu laskua, mutta en usko sen vievän meitä konkurssiin). Varmasti julkisen hallinnon puolella on paljon karsinnanvaraa, mutta seuraavissa eduskuntavaaleissa en voisi äänestää fanaattista yksityistäjää tai julkisen puolen kritisoijaa. Olen yksinkertaisesti liian kiitollinen kaikista niistä käynneistä Lastenklinikalla, joiden päätteeksi olen päässyt kotiin paremmin voivan pojan kanssa, vaikka joskus käynneiltä on saatu vain mielenrauhaa konkreettisten hoitotoimenpiteiden sijaan.

Ja entä se Nipsu? Hän on ollut oma itsensä siitä asti, kun päästiin perille sairaalaan. Mikä lie.

15 kommenttia:

  1. Ihan kamala tilanne, mutta onneksi kaikki hyvin! Ja mä myös rakastan Lastenklinikkaa. Ovat olleet siellä hyvin kärsivällisiä räkäitkevän äidinkin kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tällä käynnillä oli vähän sähläystä mutta silti, koko ajan turvallinen fiilis (paitsi lopussa kun kiukutti verensokerin laskun takia ja en itse ollut ihan parhaimmillani...). Rakastan jo valmiiksi myös uutta lastensairaalaa :).

      Poista
  2. Tuo aurinkokuningas nimi on niin paras! Joka kerta naurattaa ääneen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Lapsiparkissa (jossa lapsi viihtyy korkeintaan 20 minuuttia) häntä jostain syystä kutsutaan "Tyyneksi", sekin sopii aika hyvin.

      Poista
  3. Vaikka ei ollut mitenkään hauskaa, että Aurinkokuningas joutui sairaalaan, mutta sinulla on jotenkin niin hyviä ilmaisuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jälkikäteen saa naureskella, kun kaikki oli hyvin! :)

      Poista
  4. Onpa teillä ollut tilanne! Onneksi loppu hyvin kaikki hyvin! Meillä on vielä lapsilla vakuutukset ja vähän on käynyt mielessä, että tuntuvat turhilta perusterveillä lapsilla. Vielä en ole kuitenkaan uskaltanut olla uhkarohkea ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli viime syksyyn asti vakuutukset, eikä mitkään halvimmat, ja sitten alkoi ärsyttää. Lopulta se etu olisi ollut aika minimaalinen ja kun meidän sairastelut usein osui yölle, oli kohde joka tapauksessa Lastenklinikka. Mutta jos olisi kauheasti ylimääräistä rahaa, oltaisiin ne kyllä pidetty.

      Poista
  5. Hello, te siis luovuitte vakuutuksista? Mä olen myös tätä miettinyt, mutta joku supervakuuttajan esto on vielä päällä, etten ole niitä uskaltanut irtisanoa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja piti vielä sanoa, että hienoa ettei mitään ollut vialla, me nimittäin ollaan tehty ihan samoista oireista ambulanssimatka klinikalle. Tämä muka-rautahermo mutsi oli ihan paniikissa, että nyt se lapsi kuolee... Todetakseen vaan perillä että höh, nythän se on ihan kunnossa ja normaali...

      Poista
    2. Kyllä me sitten kaiken jahkailun jälkeen luovuttiin. Ei oltu kahteen vuoteen saatu sieltä takaisin omavastuun jälkeen kuin 30 euroa, että takkiin tuli. :D Ylipäänsä olivat niin perusterveitä ja julkisella hommat hoitui niin hyvin, että sillä n.400 eurolla ehtii kyllä käydä Mehiläisessäkin jos niikseen tulee.
      Hyvä että teilläkin oli väärä hälytys! Kauhea se löysä lapsi silti on. Tuli vähän mieleen kun itse meni vauvan liikkumattomuuden takia käyrille raskausaikana: Heti kun iskettiin piuhat mahan päälle alkoi ihan hirveä disco vatsassa! :D

      Poista
  6. Hui kauhistus mikä tilanne - mutta ihana juttu, ettei vauva lopulta ollutkaan sairas!

    Me tuhlataan kalliisiin vakuutuksiin, valitettavasti. Olen kiintynyt siihen että voi varata ei-niin-akuutit käynnit vaikka aamuyöllä netistä ja ajan saa omia päivä(uni)rytmejä rikkomatta. Mehiläiseen on helpompi suunnata logistisesti kuin terveyskeskukseen, ja öisin täällä taitaa päivystää ihan perus yhteispäivystys, jota ei olla onneksi jouduttu testaamaan. Aikavarkaan viimevuotisen infektioastmailun ja korvakierteen sekä nopean putkitustarpeen takia vakuutus maksoi itsensä takaisin, tosin vain sinä vuonna...tappiolle varmaan jäädään, mutta ei uskalla irtisanoa.

    VastaaPoista
  7. Hui kauhistus mikä tilanne - mutta ihana juttu, ettei vauva lopulta ollutkaan sairas!

    Me tuhlataan kalliisiin vakuutuksiin, valitettavasti. Olen kiintynyt siihen että voi varata ei-niin-akuutit käynnit vaikka aamuyöllä netistä ja ajan saa omia päivä(uni)rytmejä rikkomatta. Mehiläiseen on helpompi suunnata logistisesti kuin terveyskeskukseen, ja öisin täällä taitaa päivystää ihan perus yhteispäivystys, jota ei olla onneksi jouduttu testaamaan. Aikavarkaan viimevuotisen infektioastmailun ja korvakierteen sekä nopean putkitustarpeen takia vakuutus maksoi itsensä takaisin, tosin vain sinä vuonna...tappiolle varmaan jäädään, mutta ei uskalla irtisanoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja oikein tuplana piti näköjään lähettää tämäkin hieno kommentti.

      Poista
    2. Meillä on päästy aika vähällä. Yhden vuoden Pampulalla oli lievä korvakierre, nyt on vuoden aikana ollut vain yksi tulehdus - wuhuu. Ja tämän kun kirjoitan niin heti huomenna se itkee korviaan. Putkituksen pelossa mekin kitkutettiin mutta kun kuultiin kavereista, jotka pääsivät suht nopeasti kunnalliselle putkitukseen. Mutta toisaalta, jos se menoerä ei kauheasti taloutta paina niin ei kannata luopua, meillä meni vakuutuksiin (koira + lapset) jo 1600e vuodessa, alkoi vähän tuntua opiskelija-kotiäiti-kodissa.

      Poista

i Digame !