4.3.2015

LUPAUKSIA JA LAKKOJA

Kirjoitan nyt niinkin ajankohtaisesta aiheesta kuin uudenvuodenlupaukset - vain kaksi kuukautta myöhässä! Toisaalta mun lupauksille käy helposti niin kuin kävi odotusaikana taikauskoisena tehdyille "en värjää tukkaa enkä osta karkkia"-päätökselle, joka jälkimmäisen lupauksen osalta taisi kestää huimat neljä tuntia.

Olen kuitenkin uusinut karkkilakon.
Se ei ole mikään absoluuttinen kieltäytyminen karkista ja kekseistä, vaan yritys päästä irti sokerikoukusta (ja kaikesta epäterveellisestä mitä ikinä olen kokeillut, sokeri on ainoa mihin olen addiktoitunut, ja josta saan konkreettisia vieroitusoireita). Koska en ole mikään sokerifundamentalisti tai ilonpilaaja, en kiellä herkuttelua juhlissa ja annan itselleni luvan leipoa, koska kynnys pelkän makeanhimon takia leipomiseen on aika korkea. Pampulan juhliin tein kinderjuustokakun, ja luonnollisesti laadunvalvonnan aikana on lupa maistella suklaita ja keksejä.
Mutta ennen melkein joka kauppareissulla koriin eksyi joku pikkupatukka tai pulla ja töihin evääksi paketti Dominoita - ne ajat ovat nyt ohi! Poikkeuksena on Punnitse&Säästä-ketjun huikean terveelliset ja vähäkaloriset jogurtticashew't ja valkosuklaakookokset, niitä ei lasketa. Olen lipsunut vain muutaman kerran: Miehen pakotin ostamaan ennen lähtöään kotiin pussin Marianneja (muiden ostamien herkkujen syöminen on erittäin sallittu), ja kerran ostin hätäpäissäni jumpan jälkeen kotimatkalle korvapuustin.
Pahin sokeririippuvuus alkaa olla historiaa, jollei lasketa pakkomiellettä kanelikorppuihin aamuteen kanssa. Kaupassa en enää poikkea automaattisesti karkkihyllylle ennen kassaa, ja töihin mukaan tulee porkkanoita. Ja sipsejä, suolaistakaan ei lasketa. Toivon, että vuoden aikana tämä sokerilakko jalostuu vielä korkeammaksi muodoksi ja jonain päivänä keho alkaa hylkiä sokeria väsyneen kotiäidin elintärkeänä huumausaineena.

Toinen lakko on jo mennyt pieleen monta kertaa, mutta aion yhä sitä parhaani mukaan noudattaa.
WWF:n visiitillä puhuttiin kuluttamisesta, ja vaikka monella tapaa olemme ekologinen perhe - persaukisina emme paljoa matkustele, olen kasvissyöjä ja se näkyy meidän menussamme, emme omista autoa jne- niin oma heikkouteni on maaninen shoppailu.
Se on epäekologista ja -ekonomista.
En juuri ikinä shoppaile tarpeeseen, koska meillä on niin minulle kuin lapsille vaatetta seuraavaksi sadaksi vuodeksi. Omasta kaapista löytyy jojo-laihdutuksen seurauksena valikoimaa neljässä eri koossa, ja esimerkiksi pelkkiä maksimekkoja on varmaan toista kymmentä - enemmän kuin hellepäiviä keskivertokesässä Suomessa.
Koska ostan halpoja trikoorytkyjä, ei ensimmäinen murheeni ole rahanmeno, vaikka juuri huonompaa investointia ei voi olla kuin neljän euron tekokuitutoppi (mikä on ihan absurdia, että maailman toiselta puolelta raahattu monen tuotantovaiheen läpikäynyt käyttövaate maksaa vähemmän kuin rasiallinen kotimaisia vadelmia!). Eikä isoin huoleni ole se valtava ekologinen jalanjälki, minkä epämääräisissä oloissa tuotettu tekstiili eettisine ongelmineen aiheuttaa.
Enemmän olen tuskastunut tapaani shoppaila. Olen retail therapy-nainen, joka purkaa ahdistusta nettikaupoissa. Kun olen tyytymätön itseeni, ostan uusia vaatteita, koska uudet housuthan muuttavat elämäni heti sellaiseksi kun olen aina haaveillut. Sen lisäksi haluaisin jatkuvasti uudistaa tyyliäni hieman aikuisemmaksi, mutta päädyn aina ostamaan samanlaisia ekassa pesussa kulahtavia psykedeelisesti kuvioituja leggingsejä tai valtavia neuleita, jotka ovat kuukauden käytön jälkeen aivan pesunukassa.
Ei ole ollut helppoa luopua siitä tavasta, että lasten nukahdettua käyn painamassa tuotteita virtuaaliseen ostoskoriin. Olen joutunut ottamaan käyttöön alhaisen kasvatuskeinon, eli lahjonnan: Jos pidättäydyn spontaanista nettishoppailusta koko kevään, voin kesän alla palkita itseni tilaamalla ulkomailta "jotain kivaa itselleni". Aika noloa, mutta hypnoosiin tai kognitiiviseen terapiaankaan ei ole juuri nyt varaa. Tai pukeutumisneuvojaan, joka voisi olla hyvä alku siinä vaatekaapin karsimisessa järkevämmäksi.

Tässä siis muutama teema vuodelle 2015, kärsimys kaunistaa ja silleen!

12 kommenttia:

  1. Ihana teksti :D Mhh, sokeri-addiktiuden tunnistan. Oli jo hyvä jakso, mutta sitten taas alkoi maistua ja se menee vähän tätä rataa: Pe karkkipäivän karkit, la niiden jämiä, su himo jatkuu ja joku pikku patukka silloin ja sitten alkuviikko makean himossa leipoen, syöden sokerista rahkaa tms. Pitäisi pidättäytyä pe syömään vain jotain pientä niin se himo ei karkaa kovin korkealle :) Ja verkkokaupat+yövuoro - ei hyvä yhdistelmä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karkkipäivää en edes yritä! :D Mutta oon kyllä ihan oikeasti vähän huolissani omasta sokerinmättämisestä, vieroitusoireet on olleet tosi huomattavat ja muutenkin tunnen kropassani aina sen, kun tulee se hiilari-pullamössö-sokeri-vaihe päälle. Joku cold turkey-metodi tähän tarvittaisiin, tai muutto jonnekin missä ei ole mitään kauppaa tai kioskia n.10 km säteellä..

      Poista
  2. Pajon tsemppiä hyvien päätösten noudattamiseen! Mulla on sama tilanne tuon sokerihimon kanssa. Tilanne oli aika hyvin hallussa joululomalla koska tropiikin kuumuudessa ei todellakaan tehnyt mieli makeaa. Mutta joulupukki mokoma toi meille ennen lähtöä valtavan läjän konvehteja joululahjaksi ja pakkohan ne sitten oli tuhota. Ja sitten tapa jäikin päälle. Juuri eilen huomasin että syön joka päivä karkkia - siis joka päivä. En sitten syönyt lounaan päälle kahvin kanssa Päkistä vaan päärynän. Kotimatkalla autossa en ahminut lakua vaan pähkinöitä ja rusinoita. Tänään ajattelin asiaa ja söin vain muutaman irtokarkin.
    Mun tekee aina aterian jälkeen mieli pientä makeaa. Miten sellaisesta mieliteosta voisi päästä ohi - kieltäytymällä kokonaan kaikesta makeasta jonkin aikaa, vai?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä haaveilen, että mies työllistyisi tropiikin kuumuuten! :D Siellä riittäisi ananakset ja kookokset, ei tosiaan varmaan tekisi mieli kinuskidonitseja koko ajan.
      Olen kyllä huomannut, että täyskieltäytyminen katkaisee sen kierteen, mutta sitten yksi lipsahdus riittää siihen, että se päivittäinen suklaa-annos on saatava tai muuten muija sekoo :D.
      Irtokarkkeihin en ole tänä vuonna kajonnut, siitä olen jo ylpeä!

      Poista
  3. Sullon mun luonne sekä sokerissa että shoppoholismissa. Nettishoppailen, valikoin ostoskoriin vaikka ja mitä, karsin ja mietin. Useimmiten jätän ne sinne enkä itke perään. Kerran postista pullahti monen kilon paketti vaatteita, joita en ollenkaan muistanut tilanneeni - joku paha stressireaktio se kai oli ollut. Nahkahousut ja kaikki. Palautin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä aina toivon, että ne mun ostoskorissa olevat tuotteet myytäisiin loppuun, että joku "korkeampi voima" päättäisi mun puolesta :D. Olen kyllä aika kovan prosentin palauttelijakin. (Ostin just nahkashortsit, silleen "kun kerrankin tulin oikeaan kauppaan, ja nää on vaan vitosen!". Saas nähdä käytänkö ikinä).

      Poista
  4. Tsempit hyvien päästösten noudattamiseen! Lainaa Hyvän mielen vaatekaappi, siinä oli mulle tosi hyviä ajatuksia. Mähän oon ollut ihan samanlainen mielihalushoppaaja, joka lohduttaa, piristää ja palkitsee itsensä ostamalla jotain. Kaapissa on edelleen sen jälkiä, vaikka aika pitkälle olen jo päässyt.

    Sokeri. Se on addiktoivaa. Mulla toimii itsehillintä (jokseenkin) kaupassa, mutta jos kotona on herkkuja, mä todellakin syön ne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sä oot mun suuridoli mitä tulee vaatekaapin karsimiseen ja klassiseen, mutta persoonalliseen tyyliin. Jos olisin noin kymmenen kokoa pienempi tulisin poimimaan sun jämät, nekin on varmasti hyviä!

      Meillä oli just kotona suklaalevy, joka oli lähdössä ilahduttamaan bloggaajaa - sitten mies, House of Cards ja täys itsehillinnän pettäminen. Parempi pitää kaapit tyhjänä.

      Poista
  5. Mä olen kyllä huomannut, että ehdottoman hyvä keino mulle on ollut sanoa lupaukset ääneen esimerkiksi somessa. En tahdo olla häviäjä, joten toteutan kaikki lupaukseni, jotka olen ääneen sanonut.
    Niin sitä sitten on onnistunut puolen vuoden karkkilakko, 10 kilometrin lenkkikunto ja kolme leuanvetoa.

    Toinen ehdottoman hyvä keino on myös olla ostamatta. Sitä karkkia. Tää oli monelle varmaan ihan uus :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai ei sais ostaa? Toimisko se? :D Mut sehän toimii, mä tyhjään kaapit heti, nyt ainoa makea siellä on kaakao ja sitä vedän iltaisin pahimpaan puutteeseen.
      Ja ajattelin samoin, että julkinen lupausten huutelu auttaa aina. Se ostosten listaaminen tuntui vähän liian brutaalilta, kun tämän vuoden saldo on jo aika synkeä. Lapsille tuli just kasa kenkiä, yritän sentään ohjata tämän pakkomielleshoppailun johonkin semitarpeelliseen.
      (3 leukaa!! Miten!?!?!)

      Poista
  6. Oijoi, kuulostaa tutulta. Nyt olen taas ainakin toistaiseksi saanut vähennettyä sokerin mättämistä, kun olen jaksanut tehdä raakaherkkuja. Niitä ei lasketa, koska ne tekee vaan hyvää. Aika helppoja myös kun sille päälle sattuu. Oikeasti helppoja ja hyviä löytyy täältä http://thisrawsomeveganlife.com.

    Sun tyylinetsintä on myös aika tutunkuuloista... Haluaisin näyttää enemmän vakavastiotettavalta aikuiselta, mutta en oikein tiedä miten sen tekisin niin että tunnen itseni vielä omaksi itsekseni. Näh, palaan tähän kunhan imetys on ohi. Sitten uusin vähän vaatekaappia niin, että ostan vain tosi-ihania. Tarvisin kuitenkin jotain pukeutumisneuvojan palveluja myös ehkä. No, tätä on aikaa prosessoida!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla meni tänään sokeriton päivä ihan hyvin. Kunnes leivottiin kaurakeksejä (jotka on aika laimea yritys kiertää omaa leipomissääntöä) - ehkä seuraavaksi haltuun ne raakaherkut niin loppuu tämä melkolailla suoraan purkista 2 sokeridesin syöminen...

      Oiskohan joku virtuaali pukeutumisneuvoja? Silleen epätyylikkäille bloggaajille suunnattu, että jos haluu pukeutua muuhunkin kuin imetykseen sopiviin toppeihin ja seksileggingseihin? :D Taidan kyllä olla blogimaailmassa vähemmistössä tän hukassa olevan tyylin kanssa...

      Poista

i Digame !