28.4.2015

9 KK


Huraa, kaveri! Jos ei nyt aleta ihan pilkkua tai päiviä viilaamaan, niin sinä olet ollut yhtä kauan nyt mahan ulkopuolella kuin olit sen sisällä. Olet komeasti yli tuplannut painosi ja kasvanut yli 20 senttiä, kuusi hammasta, neljä vaatekokoa, viisi vaippakokoa, aivosikin laajenevat jos päänympärykseen on uskomista. Yhdeksän kuukauden ajan olit melkoinen mysteeri, ainoa kontakti sinuun olivat säännölliset potkusi ja puskemisesi, möngerrys ja muljahtelut, ja minun piti vain luottaa siihen että vatsa kasvoi myös sinun mukanasi, ei pelkästään jäätelöpainotteisin dieetin vuoksi.


Niinpä nämä jälkimmäiset yhdeksän kuukautta, jotka olen saanut seurata kasvuasi ja kehitystäsi tässä ulottuvuudessa, ovat olleet riemastuttavia. Ja väsyttäviä, raskaita ja ärsyttäviäkin, mutta täynnä onnea ja iloa, enemmän naurua kuin itkua. Olet ottanut oman paikkasi perheessä, äänekkäästi ja maailmanomistajan elkein. Vaadit olla vieressä, et tyydy sivurooliin etkä halua jäädä veljiesi jalkoihin. Osoitat jo nyt uskomatonta huumorintajua, räkätät veljiesi pieruvitseille (vanhemmillasi on paljon sofistikoituneempi huumorintaju, tulet kyllä tutustumaan siihenkin) sekä ymmärrät äidin äänenpainosta, milloin sinua puoliksi leikillään torutaan - kun esimerkiksi yrität jyrsiä vessaharjaa tai puret äitiäsi rinnoista.


Viimeisen kuukauden aikana olet noussut seisomaan tukea vasten, aloittanut haparoivan konttaamisen, kolunnut yksijalkaisesti ryömien koko kodin läpi ja löytänyt veljiesi jo unohtamat vinyylilevyt, muovirasiat sekä kenkälusikat. Eroahdistus ei ole helpottanut, eikä varmasti helpota kun minä, äitisi, palasin työelämään, sillä öisin sinä olet yhä aivan liian monta kertaa heräävä vauva, joka tahdon paitsi syödä niin olla niin lähellä kuin mahdollista. Ja minä, äitisi, en väsymyksestä ja katkonaisista yöunista huolimatta oikein malta luopua näistä viimeisistä hetkistä, kun joku tarttuu yöllä tukasta tai etsii minua pullasormillaan.


Yhdeksän kuukautta tuntui pitkältä ajalta odottaa sinua, mutta nyt kun olet luonamme aika on vilahtanut ohi. Jotkut päivät ovat olleet pitkiä, mutta kuukaudet ja vuodet ovat lyhyitä. Olet ihanasti oma itsesi, ulkonäöllisesti sekoitus isoäitejäsi, persoonaltasi jotain ihan ennennäkemätöntä. Hurmaava, leveästi naurava vauva. Oikea aarre, rakas donitsi, poika joka tulee valloittamaan maailmaan. Kunhan et tee sitä vielä vaan olet vielä vähän aikaa mun vauvani.


6 kommenttia:

  1. Itkin :') <3 Nämä on kyllä ihania muistoja lapsista lukea sitten myöhemmin. Että onneksi on blogi ja täällä muistot! Just luin tuosta sun kuvien katoamisesta ja kauhistuin. Meillä on varmaan yli vuoden kuvat vaan koneella eikä ulkosella kovalevyllä tms, pitäs kyllä nyt oikeesti tarttua toimeen. Sitä edeltävät kuvat on urakoitu joskus polttaa ihan dvd:ille, niitä on 50 kappaletta :'D Pitäs kyllä olla melkein joku tulipalon kestävä säilytysratkaisu.. Ja toivotaan myös ettei blogger kaadu, täällä on niin paljon muistoja! Ihana pieni 9-kuinen sinulla <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogimuistot lohduttaa vähän tässä unohduksen aallokkossa (kunnes jonain päivänä Blogger sekoaa ja tuhoaa kaiken...). 50 dvd:tä kuulostaa aika eksoottiselta ratkaisulta. :D Mun ongelma on, että en ikinä sais aikaiseksi esim. printata kuvia jos niitä pitäisi etsiä levykkeiltä tms. (Toki teillä on varmaan joku järjestelmällinen systeemi tässä...).

      Poista
    2. Meidän järjestelmällinen systeemi on se että niitä kuvia ei ikinä katota :'DD

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Nouppi :D. Tämä rouva on pistetty telakalle ja tehdas suljettu!

      Poista

i Digame !