15.4.2015

EN TIEDÄ

Mulla on ongelma.
Ensimmäistä kertaa koko äänioikeutetun urani aikana en ole ihan varma, minkä numeron sunnuntaina aion siihen ympyrän sisälle piirtää.
Muutama bloggaaja on julkisesti ilmoittanut, että ei aio äänestää, koska yksikään ehdokas ei ole 100 prosenttisesti samaa mieltä heidän kanssaan. WTF!! Mikä pyhäinhäväistys! Jos haluaa löytää ehdokkaan, joka on 100% yksimielinen äänestäjänsä kanssa, kannattaa lähteä itse ehdolle. Muuten voisin kuvitella, että tässä asiassa voi hieman joustaa - harva on 100 % samaa mieltä kaikesta aviopuolisonsa kanssa, mutta silti sen kanssa on perustettu perhe ja vaikka mitä muuta.
Mulla on kaksi hyvää ehdokasta, joista kumpikin on tullut vaalikoneessa kolmen samanmielisimmän joukkoon, noin 82% yhteisillä näkemyksillä.
Mun mielestä kuitenkin 82 on varsin korkea luku, ja viittaa siihen, että minun ja potentiaalisen ehdokkaani ja toivottavasti myös edustajani arvomaailma kohtaa, vaikka emme jakaisi jokaista visiota. Yritän yleensä äänestää henkilöä, joka on hieman idealistisempi kuin minä itse, koska olen välillä tällainen laiskanpulskea alisuorittaja. Parempi, että edustajallani olisi enemmän aatteen paloa ja korkeampi moraali.

Olen todella old school, opiskelen politiikkaa, seuraan sitä aktiivisesti, näen politiikkaa joka asiassa ja pidän äänestämistä todellakin kansalaisvelvollisuutena. Tai oikeastaan olen sitä mieltä, että jos ei äänestä, menettää seuraavaksi neljäksi vuodeksi valitusoikeuden yhdestäkään eduskunnassa läpilyödystä päätöksestä. Sitä voi sanoa sirkukseksi tai apinatarhaksi tai miksi tahansa, mutta eduskunnan vaikutusvaltaa ei voi kiistää. Siksi olisi parempi tehdä parhaansa sen suhteen, että meitä eivät edustaisi pelkästään ne, jotka haaveilevat ilmaisista taksimatkoista ja hyvistä eläke-eduista.

Mutta ketä sitten äänestää?
Vaihtoehdot ovat nuori, innokas, fiksu ja kaikin puolin hyvä tyyppi Demareista. Hän tuskin menisi läpi, ei ole kovin tunnettu nuorisopolitiikan ulkopuolelta eikä mitenkään kovin mediaseksikäs. Ääneni menisi siis demareille, joiden uudesta puheenjohtajasta ja tämän valitsemasta linjasta en ole kovin varma. Mutta jos nyt kaikki maailmanlopun ennustukset toteutuvat, joutuu Keskusta valitsemaan hallituskumppaninsa kolmen vaihtoehdon välillä ja minusta mieluisin ratkaisu olisi silloin - näistä kolmesta - SDP.
Tai sitten eräs Vihreiden luonnonsuojelun saralla pätevöitynyt intohimoinen, joskus vähän turhankin ehdoton maailmanparantaja. Sellainen, jonka standardeihin minä en autottomana kasvissyöjänäkään ylettyisi. En tiedä mahdollisuuksia läpimenoon, mutta ei varmasti ole puolueensa heikoin lenkki. Toisaalta Vihreät melko varmasti päätyvät oppositioon. Joitain isoja mielipide-erojakin on puolueen kanssa.
Kumpaakin voisin äänestää ylpeänä, mutta nyt tuntuu että tarvitaan jo taktikointia.

Tämä on nyt hyvin vaikeaa. Helpommallahan toki pääsisi, ettei äänestäisi ollenkaan, mutta en voisi elää itseni kanssa jos näin tekisin.

16 kommenttia:

  1. Mä en ehkä kestä tuota 100% perustelun typeryyttä. Itselleni ainakin olennaista olisi, että äänestäisin tyyppiä, joiden perustelujen integriteettiin voin luottaa niissä tapauksissa, jolloin hän a) on ja b) ei ole kanssani samaa mieltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja sitä vielä, että mulla on ihan sama kauhea vaikeus. En keksi millään, kuka on se oikea. Tai edes oikeahko.

      Poista
    2. Mä eilen saatoin tehdä jonkinlaisen takinkäännöksen, kun vietettiin miehen kanssa romanttista iltaa Ylen vaalitentin parissa. Kerrankin siitä oli jotain iloa mulle! Siis tentistä. Puuh.

      Poista
  2. Minäkään en tiiä!!!! Oikeastaan ekat vaalit joissa oon ihan hukassa että kenelle ääneni annan. Varmasti sen annan mutta ihminen on vielä vallan hukassa. Ja vähän puoluekin. Yleensä olen antanut ääneni ehdottomasti naiselle mutta nyt musta tuntuu että sekä maailma että minä alettaisiin olla valmiita sille että voisin äänestää tasa-arvoista miestäkin. Että sinänsä hankalammaksi menee kun vaihtoehtoja räpsähtää melkolailla lisää.

    Mä meinasin myös kehitellä postausta noista "Kukaan ei ole kanssani 100%:sti samaa mieltä, en äänestä nönönönöö"-tyypeistä mut ei vittu jaksa. Vaikka saisin kuinka mulkun maineen niin oikeasti kyllä vähän halveksin tollaista. Tai oikeastaan aika paljon. Naurettavaa ja pelkästään halveksittavan typerää. En ole nähnyt vielä yksiäkään oikeasti hyviä perusteluja sille, miksi ei äänestäisi. Varmaan moni munkin teksti saa ihmiset pyörittelemään päitään ja myötähäpeämään ja ties mitä mutta mä en _ikinä_ kehtaisi kirjoittaa tuollaista kuraa.

    Mun mies soitti tänään ihan hädissään oikeusministeriöön että pääseekö se äänestämään kun passi on vanhentunut ja ne on ainoat henkkarit. Poliisilta saa kuulemma ilmaiseksi väliaikaisen henkkarin tuota varten. Että meiltä löytyy sitten tämä toinen ääripää äänenantaja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, oikeusministeriöön! Tosta vois yhdet bloggaajat ottaa mallia. :D
      Enkä mä oikeasti per se tässä ketään yksittäisiä ihmisiä halveksu, ne selittelyt vaan on niin huonoja että en voi ymmärtää (pakko kai hyväksyä kuitenkin). Varsinkin jos jatketaan että "ei oo kyse laiskuudesta, ymmärrän kyllä politiikkaa hyvin". No jos ymmärtäisi niin oikeasti äänestäisi.

      Mun kaikki varteenotettavat ehdokkaat on olleet miehiä, ja miehelle varmaan huomenna ääneni annan. Koen jotenkin, että nuoret miehet edustavat sen verran tasa-arvoista maailmaa, että pääasia että ovat alle nelikymppisiä.... Vähän kauhunsekaisin tuntein kyllä odotan sunnuntain tuloksia.

      Poista
  3. Tsemppiä! Mun taktiikka on aina lunastaa itselleni sosiaalinen omatunto antamalla ääni itseäni idealistisemmalle ja vasemmistolaisemmalle ehdokkaalle. Taidan ehkä arvata ketä maailmanparantajaa tarkoitat - oli mullakin harkinnassa, mutta ihan sinne asti ei pystynyt venymään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin menee nyt ääni vähän vasemmalle. Se mun maailmanparantajaehdokas vasta äärimies olisi ollutkin, mutta nyt tuli tällainen puoluepoliittinen ratkaisu.

      Poista
  4. Mä taas olen hyvin hyvin epäpoliittinen. En edes tiedä mitä mieltä olen asioista, kun en tiedä niistä kaikkea ja taivun usein toisaalta-ajatteluun. Olisi helpompaa muodostaa kanta, jos osaisi olla mustavalkoinen. Tai ottaa kaikesta kunnolla selvää. No, koska vastaan vaalikoneissa suunnilleen kaikkeen epämääräisiä entiedä-vastauksia, tuloksetkin on mitä on. Niin, epäpoliittisuudesta huolimatta äänestän, koska velvollisuus (ja Mies) pakottaa. Yleensä valitsen Vihreät tai Vasemmistoliiton ja jonkun tuoreen, ajatuksena että vaikka ei mene läpi niin ehkä yksikin lisä-ääni ilahduttaa ja kannustaa. Ja onhan se mun antamani ääni pois persuilta ynnä muilta ainakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Epäpoliittisuus on OK...kunhan muistaa äänestää!
      Mä oon aika sellainen "hieman eri/samaa mieltä"-nainen noissa vaalikoneissa. Arvokysymykset on ainoita, missä on helppo olla ehdoton, mutta monet sellaisetkin asiat mistä olen intohimoisesti jotain mieltä eivät ole ihan niin yksinkertaisia käytännössä. Sopii tällaiselle kom si kom sa-vaakanaiselle, ymmärrän että monia turhauttaa ja ärsyttää.
      Ja mä kanssa tykkään äänestää uusia tyyppejä, jo ihan tsemppausmielessä.

      Poista
    2. Tein eilen pari vaalikonetta ja aika säälittäviä olivat mun klikkaukseni: en osaa sanoa; asia on mielestäni tärkeä. Tämä on se ongelman ydin. On niin paljon asiakokonaisuuksia, joista en tiedä lähimainkaan riittävästi että voisin muodostaa mielipiteen niiden tärkeyteen ja monitahoisuuteen nähden. Nopea wikipediavilkaisu ei auta. Jos joku juttu on musta nounou, mikä sen vaihtoehto sitten olisi? Et cetera. No, kyllä sieltä pari ehdokasta ja yksi puolue nousi esiin. Ehdokkaiden perustelut lukemalla löytyi se oikeammalta tuntuva.

      Huvittavaa olikin kuulla esikoisen selittävän Miehelle: "Pikkuveli on vauva, hän ei ymmärrä kaikkea. Minäkään en ymmärrä kaikkea. Äiti ymmärtää kaiken."

      Poista
  5. Tietämättömyys vaivaa täälläkin. Sen jo tiedän, että EN aio äänestää sitä puoluetta, jota olen äänestänyt (muistaakseni) koko aikuisikäni. Nyt siis vaalikoneet laulamaan, jotta löytyy Se Oikea.
    Ja olen myöskin sitä mieltä, että jokaisen kuuluu äänestää. En hyväksy selitystä, ettei politiikka kiinnosta tai ettei tiedä ketä äänestäisi. Koska jokaisen ihmisen elämään se politiikka kuitenkin vaikuttaa, halusit tai et. Ellei äänestä, ei tosiaan kannata myöskään valittaa asioiden tilasta.
    Äänestämisessä on myös jonkinlainen juhlavuuden tuntu. Parasta on käydä äänestämässä varsinaisena vaalipäivänä. Tulee sellainen olo, että tässä kävelee aktiivinen kansalainen, joka haluaa vaikuttaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en oo ollut kovin puolueuskollinen (vaikka hetken olinkin jäsen), mutta nyt huomaan koko ajan siirtyväni sellaiseen suuntaan, että voisin jopa harkita puolueenvaihtoa.
      Meille kanssa vaalipäivä on jotenkin juhlallinen, nyt olen itse hommissa vaaleissa mutta illalla varmasti pidetään kotona kisastudiota ja spekuloidaan. Vaalien kunniaksi voisin jopa poiketa periaatteista ja juoda kahvia.

      Poista
  6. Tämä, kuten moni muukin tekstisi, olisi voinut olla mun kirjoittama! Voinko mä äänestää sua?!

    (Oikeesti äänestin vasemmistoliiton fiksua naista, koska ne tarvitsee mahdollisimman monta edustajaa vastustamaan todennäköisesti toteutuvan porvarihallituksen "kovia arvoja". Ja koska hoen vaalitenttejä katsoessa lähes jokaisen Arhinmäen kommentin jälkeen "niin just, hyvä!".) T. Anita

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei joo, itse asiassa mun mieli muuttui juuri kun katsoin vaalitenttiä ja fanitin täysillä Arhista.
      Ja hah, olis ihanaa jos mua vois äänestää! :D

      Poista
    2. Mäkin äänestäisin, olkoonkin väärä vaalipiiri.

      Poista
    3. Mäkin äänestäisin, olkoonkin väärä vaalipiiri.

      Poista

i Digame !