13.4.2015

Flashback: TAHDON TISSINI TAKAISIN!

Tässä postauksessa esineellistän omaa etuvarustustani ja muutenkin puhun vulgäärin epänaisellisesti rinnoistani. Sitä ei ehkä ymmärrä kukaan muu kuin edes vähän aikaa mammalandiassa viettäneet, loput raukat tulevat pettymään jos eksyvät tänne jonkun tissiaiheisen nettihaun kautta. Sorry.

Kuun lopussa meillä ei enää ole vauvaa, vaan kaksi taaperoa (vai onko O jo leikki-ikäinen?).

Koska viikonlopun yökyläily mummolassa oli menestys (ts. ainakaan anoppi ei julkisesti ole valittanut väsymystä, ja lapsi palasi kotiin hilpeänä ja haavoittumattomana) niin mulle heräsi ajatus, että mä en ehkä olekaan enää ihan täysin korvaamaton P:lle.
Vaikka tykkään tehdä itsestäni tärkeän, niin kun kroppa on ollut loputtomasti pikku ameebojen käytössä sitten syyskuun 2009 (lukuunottamatta kahden viikon taukoa O:n imetyksen loputtua ennen kuin pamahdin paksuksi). Enkä mä näe itseäni taaperoimettäjänä - kaikki kunnia niille jotka noudattaa sitä suuruudenhullua kahden vuoden imetyssuositusta, mulle riittää about just nyt tämä touhu.

Imetys on onnistunut molempien poikien kanssa oppikirjamaisen hyvin.
Maito on noussut, molemmat ovat olleet ns. tissimiehiä eikä ole tarvittu mitään rintakumeja.
Toisaalta mä olen surutta juottanut molemmille myös korviketta tarpeen vaatiessa ja yrittänyt totuttaa tuttipulloon heti pienenä, koska olen tiennyt etten ole ensimmäisen vuoden ajan ympärivuorokautisesti nälkäänäkevien pentujen palveluksessa.
O nautti rintamaitoa viimeisen kerran ollessaan kaksi viikkoa päälle vuoden vanha, ja siitä on valitettavasti tullut mun standardi.
Vaikka me taidetaan molemmat P:n kanssa olla valmiita lopettamaan tämä touhu, niin mä en vaan voi.
Koska tahdon olla tasavertainen äiti. Että molemmat pojat saisi niitä vasta-aineita ja imetysläheisyyttä just päivälleen yhtä paljon. Paskat niistä virallisista suosituksista, mutta tasa-arvoinen kohtelu veljeksille!
Vaikka eihän tässä ole mitään logiikkaa.

Mun toinen rintani sanoi työsopimuksen irti jo kuukausi sitten, eli nyt mä olen ollut koomisen eriparitissinen jo jonkin aikaa. 
Koska P syö lähinnä enää aamuisin ja päiväunien jälkeen, ei ole hetkeen tarvinnut miettiä liivinsuojia, imetysliivejä tai imetysystävällistä vaatetusta. Tämäkin on mukavaa.
Toisaalta imetyksen lopettamiseen liittyy myös fyysistä epämukavuutta, kun tuotanto jatkuu vaikka kysyntä loppuu.
Ylipäänsä siitä ei paljoa puhuta, että imetyksen aloittaminen sattuu, ja sen lopettaminen sattuu (jälkimmäinen vieläpä henkisesti!).
Mä olen jo monta kertaa vannonut että se on loppu just NYT, mutta sitten päätynyt vielä tämän yhden kerran kaivamaan kuvetta esiin. Se on niin helppoa. Helppo tapa ruokkia, helppo tapa lohduttaa, helppo tapa tainnuttaa unille. Ja mä olen tunnetusti laiska nainen.

Sinänsä otsikko on vähän harhaanjohtava, että tissit ei tule takaisin koskaan.
Ne eivät palaa entiselleen, ja surutyötä pitää tehdä senkin kanssa (koska olen pinnallinen! Niin!).
Käyttännön Miehen perustamalla silikonisäästötilillä on vain 70 senttiä, sillä ei vielä saa täytettä tyhjiin imettyjen hernepussien sisään.
Toisaalta olen ehdottanut Käyttikselle tosi halpaa ja helppoa tapaa saada vanhat muodot takaisin; kolmas vauva! Ei ole kyllä vielä innostunut tästä ajatuksesta. Pöh.

No. Tarkoitus olisi hoitaa lopullinen vieroitus tämän kuun aikana.
En tiedä onko se lopulta kovempi paikka mulle vai P:lle. Ensi viikolla on pojan 1-vuotisneuvola, ja saa nähdä minkälaisia imetysaikoja siihen neuvolakorttiin kirjataan.
Mutta hitto, että tämäkin helppo asia muuttuu vaikeaksi nyt.

Julkaistu Periaatteen Naisen puolella 12.2.2013.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

i Digame !