13.4.2015

TISSIT

#Tissigate.
Yksi itseään julkisesti tuulitunneliksi tituleerannut nevehööd onnistui provosoimaan köykäisellä blogitekstillä rintojen merkityksestä heteromiesten hyvinvoinnille - siis kumppanin rintojen, ei suinkaan miesten omien. Sattumalta juuri sopivasti samaan aikaan kun hänen älyvapaa ajankohtaisohjelmansa alkoi pyöriä televisiossa. En millään muotoa allekirjoita Maisa Torpan näkemystä siitä, että isot rinnat ovat evoluution suurimpia saavutuksia. En, vaikka hän oli kirjoitustaan varten haastatellut runsaasti empiiristä tutkimusta toteuttanutta strippariakin. Mutta en myöskään osannut ottaa tekstistä kierroksia, yksi omasta mielestäni aivan idioottimainen blogikirjoitus monen muun joukossa.

Jostain syystä juttu kuitenkin paisui, eikä tilannetta parantanut I'm No Angel-kampanja, jossa oikea nainen määriteltiin kurvikkaiden XL-mallien kautta. Yhtäkkiä jokaisella naisella on syytä loukkaantua, koska kukaan ei voi mahtua kaikkiin niihin muotteihin, mihin naisia ulkopuolelta mallataan. Moni on kirjoittanut aiheesta puolustavan palopuheen, suosikkini on ehdottomasti Annan kirjoitus, jossa nähdään tissejä tärkeämpänä yleiset sukupuoliroolit ja odotukset, ei pelkät kauneusihanteet. Vaikka pidän tärkeänä, että epärealistisista ihanteista ja mainosten retusoinnista ja muusta puhutaan, tekisi silti mieli huutaa että ei nyt hyvänen aika mennä tähän mukaan, fiksut naiset! Jos joku maisatorppa nyt on sitä mieltä että pienet rinnat ei ole naisellista niin mitä väliä, eihän me sen maisatorpan kanssa vehdatakaan! Nyt on vaalit, puhutaan niistä, tai edes Lapsimessuista!

Mutta eniten mua on ehkä ahdistanut tissidiskurssissa se, että kiitos vaan Maisa Torpan, sitä käydään taas miehisestä näkökulmasta. 15 vuodessa aspekti ei ole juuri muuttunut, Iltasanomat muistutti jostain vuonna 2000 aloitetusta adressista, jossa julkkismiehet puolustavat luomurintoja. Siinä mm. Juhani Tamminen, Osmo Soininvaara, Kalervo Kummola ja Jari Isometsä muisuttavat, että he eivät pidä silikonirinnoista vaan arvostavat luonnollista rintamusta koosta riippumatta. Tarkoitushan on varmasti ollut hyvä, mutta vahvistaa myös sitä stereotypiaa, että silikonit hankitaan vaan miellyttääkseen miestä (silloin ei varmaan olla sängyssä Arvi Lindin tai Marco Bjuströmin kanssa). Rintojen koko ja koostumus ovat toki makuasioita, onneksi hyvin harvalle miehelle mikään deal-breaker, mutta että oikein adressi. Jos haluaa vähentää naisten ulkonäköpaineita, kannattaa aloittaa se kotoa, kehumalla kumppania ja kaikkia mahdollisia ihmisiä. Mielellään myös muustakin kuin mehukkaista muodoista.

Miksi mä sitten tästä meuhkaan?
Ei ole mikään salaisuus, että miehellä on ollut silikonisäästötili mua varten. Se on osittain vitsi, koska en tiedä kestäisinkö todellisuudessa rintojensuurennusleikkauksen jälkeisen liikuntakiellon, jaksaisinko uusia täytteitä kymmenen vuoden välein, enkä ole edes varma ovatko riskit isompien rintojen arvoiset. Mulle kuitenkin implantit ovat samalla tavalla konkreettinen vaihtoehto kuin se laserleikkaus, johon aikoinaan menin päästäkseni eroon silmälaseista (joita kyllä nykyään ikävöin). Kun kolmannellekin maitojuopolle tulee tissibaarissa valomerkki, en tiedä millaiset eläkeläisrintani tulevat olemaan. Imetysten välissä olen kyllä oppinut arvostamaan pienempien rintojen ominaisuuksia etenkin urheillessa, ja toisaalta laihduttuani on pienempi kuppikoko näyttänytkin sopusuhtaiselta. Olen kuitenkin ollut aina isorintainen, olenhan aika isokokoinen muutenkin. En nyt puhu mistään yliluonnollisista kellukkeista vaan suunnilleen samankokoisista daisareista, jotka mulla oli nuorempana. Tiedän tiedän, elämä ja aika saavat näkyä kropassa, eikä mun itsetuntoni ole sidottu tissivaon syvyyteen. En ole vielä varaamassa tissienhakumatkaa Viroon, mutta jos joskus tuntuu että se parantaisi elämänlaatuani niin saattaisin niin tehdäkin.

Olen ylipäänsä varsin liberaali sen suhteen, miten ihmiset omaa kehoaan muokkaavat niin kauan kun tekevät sen omalla kustannuksellaan muita vahingoittumatta. Olen värjännyt hiuksiani, lävistänyt naamaani, ottanut tatuointeja, kärsinyt kamalia vahauksia ja nykyään kasvatan mielelläni lihaksia. Jotain amputaatioita tai itsensä silpomisia en juuri ymmärrä, mutta jos joku on onnellisempi ilman pikkurilliään tai halkaistulla kielellä niin mitäpä mä siihen olen sanomaan. Esimerkiksi kovin eksoottiset kynnet tai puolimetriset tekoripset eivät vastaa mun kauneusihannetta, mutta en usko että niitä on mua varten laitettukaan, vaan miellyttääkseen itseään. On hyvä, että mainoksissa näkyy erilaisia naisia, raskausarpia, selluliittia, ryppyjä. Toivoisin, että sen sijaan että esitettäisiin yhtä tyyppiä oikean naisen edustajana näytettäisiin koko se kirjo, mitä yli kolmen miljardin naisen joukkoon mahtuu. Sinne mahdun niin minä kuin Maisa Torppakin.

14 kommenttia:

  1. Puit ajatukseni sanoiksi. Kiitos!

    VastaaPoista
  2. Minähän ihan julkisesti myönnän, että rintani on leikattu. Tosin suunta oli toinen kuin Maisalla ja tavoitteenakin oli saada itselle sopivat rinnat eikä niinkään kiinnostanut miehen mielipide asiaan. Vaikka pienennnys leikkaus tehtiin terveydellisistä syistä niin kyllä sillä ulkonäölläkin oli vaikutusta. Oli ihanaa tajuta, että kerrankin ne rinnat ovat sopivan kokoiset suhteessa omaan kroppaan. Toki parasta oli kroonistuneiden kipujen loppuminen, mutta oli sekin nyt aika siistiä kun kerrankin pystyi ostamaan kauluspaidan ilman ettei näytä pornoleffasta karanneelta.

    Miehen mielipidettä en kyllä leikkaukseen kysellyt, mutta joku vähemmän hienotunteinen oli käynyt mieheltä kysyässä, että miksi se sallii vaimonsa rintojenpienennyksen, kun isot rinnathan on niin hieno juttu. Mietin että käyköhän kyseinen sankari usein muutenkin arvottamassa keskustelukumppaniensa vaimojen kroppia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terveysjutut tietysti pesee ulkonäköseikat mennen tullen, tosin tuotakaan mä en ole kovin paljoa miettinyt: Kun kroppa ja lihaksisto on nyt vuosien aikana sopeutuneet pienempään etuvarustukseen, toisiko se takaisin C-kuppiin kasvatus sitten mukanaan vaivoja? Se ei kuitenkaan ole tarkoitus, vaikka sellaista omaa silmää miellyttävää sopusuhtaisuutta hakisinkin.

      Ja oikeasti, millainen juntti sun miehen kanssa oikein on jutellut!? Voi hyvää päivää. Tollaisen tyhmyyden edessä menee aina ihan sanattomaksi.

      Poista
  3. Mä niin oon samaa mieltä tosta älyttömästä ajatuksesta, että naisen kropan tärkein tehtävä on miellyttää miestä. Anteeks mutta mitä sairasta. Vähän aikaa sitten eräs mun lapsuudenystäväni arvioi rintojaan sanoen 'jos ne riittää mun miehelle, ne riittää mulle'. Öö, ei. Jos ne riittää sulle, ne riittää sulle ja jos ne ei riittäisi miehelle, mies olisi väärä. Näen punaista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Mä en voi valehdella, varmaan mies ei laittaisi pahakseen jos yhtäkkiä olisin yhtä uhkea kun back in the day kun tavattiin (muutenhan vuodet eivät näy mussa ollenkaan, heko heko), mutta sen takia en tekisi kyllä mitään. Olen kyllä solidaarisesti kysellyt mielipidettä jos olen suunnitellut radikaaleja toimenpiteitä hiuksille, mutta hah hah, eihän se mitään huomaa! :D

      Poista
  4. Oho, multa on mennyt koko tissigate ihan ohi :)

    Mutta oikeassa olet, tietysti, sinä viisas nainen.

    Mä en oikeastaan jaksa edes provosoitua tästä, ehkä oon niin sinut itseni kanssa? :D Paitsi että olen ryhtynyt harkitsemaan josko kävisin poistattamassa yhden luomen kasvoista, esteettistä kirurgiaa sekin taitaa olla :) (ja taidan olla sinut senkin kanssa, että niin tekisin, eli joo-ei en jaksa provosoitua)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti on iso osa leikkauksissa kävijöitä (ja niitä, jotka lievemmin metodein itseään muokkaa), joilla on ongelmia itsetunnon kanssa ja etsitään isompiin ongelmiin ratkaisuja kosmeettisin keinoin. Kuitenkin se niputtaminen sellaiseksi bimbomassaksi ärsyttää - lähtökohtaisesti toivon jokaisen olevan sinut sekä itsensä että omien päätöstensä kanssa, ja ulkonäkö on yksi niistä asioista joihin muilla ihmisillä pitäisi olla erittäin vähän kommentoitavaa. Noh, ainakaan negatiivista.

      Poista
  5. Hahaa. Minä a-kuppinainen juuri kriiseilin pukukopissa. Imetyksen myötä liian isot tissit, omaan kroppaani ja kehonkuvaani epäsopivan tuntuiset, näyttivät silmiini ällöttävän tätimäisiltä :) Että kriisiä voi pukata näinkin päin.

    Mulla kyllä sieppaa tällaiset keskustelut muutenkin. Tyttöjen äitinä toivon, että osaan kasvattaa lapseni niin, ettei stereotyyppisen ulkonäön tavoittelu ja varsinkaan miesten määritelmä naisena olosta ole oman olemisen lähtökohta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä. Siis että jokaisella varmaan on sellainen tietty visio ja kokemus omasta vartalostaan. Ehkä mäkin ajan kanssa totun tähän pienempään rintavarustukseen, miksi en, ja unohdan että joskus on ollut isot ja kömpelöt lollot. Uskon, että kriisiä voi tulla melkein mistä suunnasta vaan, varsinkin kun se liittyy äitiyteen ja sen tuomiin muutoksiin.

      Ja joo, tämä on yksi syy miksi yhä olen vähän helpottunut poikien äitinä: Voin vain yrittää kasvattaa niistä älykkäitä ja sivistyneitä yksilöitä, jotka rakastavat ihmisiä ruumiinosista ja niiden koosta riippumatta.

      Poista
  6. Mullakin on mennyt tissigate ihan ohi! Sen Maisan aivopierun luin mutta en jaksanut lukea uutista kokonaan. Mulla on aika ajoin niitä pieniä kriisejä rinnoistani, mutta useimmiten en vaan jaksa. On ne nyt kaiken tuon raskaus/imetyshöykytyksen jälkeen ihan hyvin säilyneet. Kai :D

    Silikoneja ollaan kyllä tuttujen mammojen kanssa puitu. Lähinnä mietitty meniskö, eikö meniskö. En siis itse ajatellut mennä, mutta muutamalla kaverilla on tämä suunnitteilla. Kuultuani tämän mulla tuli lähinnä mieleen että "jee, saanko sit nähdä lopputuloksen?" haha!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo no "aivopieru" indeed, vaikka en tiedä miten paljon aivoilla siihen oli osuutta.
      Multa on moni kysynyt jo valmiiksi lupaa, että jos menen saavatko tulla puristelemaan lopputulosta - ilmeisesti noin tavan mammoille aika eksoottinen juttu noi silikonilisäkkeet kuitenkin.

      Poista
  7. Mä en haluaisi uskoa, että joku voi ajatella noin. Miehiä vartenhan me naiset vaan ollaan, mitäs tässä. Hyvä kun meuhkaat, hyvä että moni on meuhkannut. Epäuskoisena suu auki oon seurannut sen vähän mitä olen. Että mitäs helvettiä nyt. Ei muodostu edes järkeviä lauseita, hyvä että muut ovat onnistuneet artikuloimaan ärsytyksensä paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Joskus syvä hiljaisuuskin välittää tyrmistyneen viestin eteenpäin.
      (Ja hitto, että noi silikonivouhotuksesta huolestuneet julkkismiehet lähtee tolla tyylillä ajamaan luomujen asiaa. ARGH!)

      Poista

i Digame !