23.4.2015

UUSI ARKI


"Isojen" poikien päivähoito päättyi maaliskuun viimeisenä. Pidättelin itkua kun kannoin kotiin pari kansiollista Ompun ja Pampulan taideteoksia, O:lla oli päässä tarharyhmän askartelema kruunu ja, noh, mä olen tällainen ihminen jolle aikakauden loput (vaikka olisi ollut vain kahdeksan kuukautta osapäivähoidossa) ovat aina hieman tunteellinen tilanne. Olin samalla salaa vähän paniikissa miten jaksan, kun vauva ei silloin eikä muuten vieläkään nuku erityisen hyvin - se 18 tuntia viikossa oli yleensä kulutettu nukkumalla. Entiset tarhalaiset eivät sen sijaan olleet yhtään pahoillaan, vaan vaikuttivat vain tyytyväiseltä kun voitiin hylätä ne vähäisetkin aikataulut, olihan se yhdeksäksi päiväkotiin ehtiminen vaatinut meiltä aika paljon ponnisteluja.

Pojille järjestyi kerhopaikat nelipäiväisessä iltapäiväkerhossa. Samaan aikaan vauva päätti siirtyä suoraan kolmista päiväunista yksiin, jotka taktisesti nukutaan juuri kerhon aikana. Niinpä saan nauttia itsekin päikkäreistä ainakin pari kertaa viikossa, tosin viime viikolla päättyi tämä meikäläisen mammaloma ja nyt tehdään taas ihan oikeita töitä kolmisen kertaa viikossa (tämä aiheuttaa massiivista ahdistusta, mutta ei siitä sen enempää). Keväästä on tulossa kaikin puolin jännittävä, kun mies häipyy taas parille työreissulle ja Pampulalle saatiin aika kahden viikon osastojaksolle, jossa syitä pojan puhumattomuuten tutkitaan.

Vaikka osa-aikainen päivähoito päättyi, me ei olla ehditty tylsistyä. Jumpassa käyminen aamupäivisin on pitänyt unohtaa hetkeksi, sillä Nipsun eroahdistuksen takia en enää ehdi edes pukuhuoneeseen kun mut jo haetaan pois. Onneksi Helsinki on oikea aarreaitta mitä tulee lasten kanssa touhuamiseen ja ollaankin ylitarjonnan uhreja, missä välissä ehditään toteuttaa kaikki suunnitelmat!? Omppu odottaa jo innolla kiipeilypuisto Korkeen aukeamista, mä haluan mennä pian Raitiovaunumuseoon jonka olen kuullut olevan mitä loistavin retkikohde lapsiperheelle. Ja kuulin, että Päivälehden museossa on taas uusi, mahtava näyttely. En tiedä pitävätkö huhut Gardenian lopettamisesta paikkansa, mutta sielläkin pitäisi piipahtaa ennen kuin tulee lappu luukulle. Kulttuuririennoissa on jo käyty, Nipsun kanssa päästiin peruutuspaikalla Oopperaan vauvojen taidetuokioon ja se oli aivan ihastuttava, suosittelen ehdottomasti!

Tässähän pitää alkaa suorittamaan listaa. Nyt tietenkin 2/3 lapsista ovat kipeänä eikä omakaan olo ole hääppöinen, ja seuraavat pari viikkoa eletään läpsystä vaihto-arkea, ja mies matkustelee ympäri maailmaa samalla kun me yritetään mummin kanssa pitää pallot ilmassa. Sen lisäksi tietty osa päivistä pitää pyhittää ihan vaan puistoilulle sekä lasten lempiharrastukselle eli legoilla rakentamiselle. Ja niin, pitäähän tässä alkaa jo jotain muuttosuunnitelmiakin väsätä.

14 kommenttia:

  1. Minkälaisia ihania muuttosuunnitelmia on tiedossa?

    - Sanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ne on vähän vielä mysteeri meillekin. :D Mutta totaalista maisemanvaihdosta pitäisi olla luvassa, mutta ei vielä tiedetä että pohjoiseen vai etelään...

      Poista
  2. Oi, bucket list!
    Mä meinasin pakahtua, kun sivusilmällä näin, miten mun neljäsluokkalaiset teki omiaan toukokuulle. Sniff!

    Muutto? Vau!
    Tykkään myös kovasti P:n osastojaksosta (tai siis siitä, että pääsette selvittämään asiaa)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tekemistä riittää! Vielä kun sais itsensä sellaiseen tekemis-moodiin niin olisi hyvä, eikä vaan kirjoittelisi listoja ja haihattelisi. :)
      Mä luulen, että neljäsluokkalaisten bucket listit on niitä parhaita!

      Poista
  3. Tsemppiä Pampulan tilanteen kanssa! Oma lapseni kärsi vakavasta puheenkehityksen häiriöstä ja kävi puheterapiassa 3-vuotiaasta aina 9-vuotiaaksi asti, joten jos joskus haluat enemmänkin virtuaalista vertaistukea, täältä pesee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, se on tervetullutta! Nyt kun on täytelty noita arviointipapereita niin se oman lapsen "erityisyys" on kyllä iskenyt vähän kovemmalla volyymilla naamalle, ja saanut nieleskellä sitä vanhaa, huoletonta asennetta...

      Poista
    2. Mä NIIN tiedän ton tunteen: olen käynyt sitä läpi erityisesti noissa puheterapiaan liittyvissä asioissa, mutta jopa silloin, kun poika joutui aloittamaan oikomishoidon. Sitä on niin sydän syrjällään, ja miettii kaikkia tulevaisuuden skenariot kauheimman kautta, ja lopuksi päätyy visioissaan siihen, miten lapsi ei pärjää koulussa, saa yhtään kavereita ja lopulta syrjäytyy täysin. Joo. Kovasti voimia ja uskoa siihen, että te pärjäätte ja ennen kaikkea jaksatte ihan hyvin!

      Poista
    3. Näinpä. Meillä tätä helpottaa tietty isoveli, jonka ansiosta Pampula pääsee osalliseksi sosiaalisia rientoja ja on leikkiseuraa koko ajan, mutta tietty revin tästäkin stressiä, että nyt pilaan esikoisen kun se joutuu aina olemaan pikkuveljen tulkki. Äitiys, jeesus tätä murheen määrää!

      Poista
  4. Oi, kuinka teidän elämä kuulostaa ihanan aktiiviselta kotiäitiydeltä! Tuli aivan ikävä omia hoitovapaa-aikoja... Hyvä, että Pampulan tilanne selvitetään! Tsemppiä koko konkkaronkalle uuteen vaiheeseen =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Tsempit tulevat tarpeeseen kun katsoo tuota kalenteria...

      Poista
  5. Sulle ois blogissani haaste :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ou jee, kiitos! Vaikka bloggaaminen on kyllä muutenkin aika haasteellista tällä hetkellä, heko heko...

      Poista
  6. Nytkö se tuli se ulkomaankomennus?? JEEE!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en tiedä vielä komennuksesta, mutta yritetään tunkea jalkaa lentokoneen oven väliin :D.

      Poista

i Digame !