27.4.2015

VAROITTAVA ESIMERKKI

Ne surullisenkuuluisat ruuhkavuodet, kun pitäisi tehdä vauvoja ja kaikkea muuta tärkeää, ja sitten kaikki vähemmän tärkeä unohtuu. Takaraivossa kyllä piipittää, että pitäisi pestä ikkunat, varata kesän matkat, tehdä kestolotto ja, niin, varmuuskopioida ne valokuvat.

Kas, minä luotin Appleen, sinisilmäisesti uskoin että vaikka MacBook Pron näppäimistö luovutti jo vuosi, kaksi sitten, niin itse kone kyllä kestäisi minkä tahansa vedenpaisumuksen. Kaikki valokuvat viimeiseltä kuudelta vuodelta, sisältäen luonnollisesti kaikki synnytyksistä syntymäpäiviin, olivat vain ja ainoastaan iPhoto-ohjelman kirjastossa. Eihän niitä kuvia ollut kuin noin 45 000.

Mies on nyt vuoden verran painostanut mua hoitamaan varmuuskopioinnin, joten aloitin kuvakirjaston puhdistamisprojektin kun palasin töihin - hiljaisessa työvuorossa on helppo poistella ne pari tuhatta epätarkkaa kuvaa lasten takaraivoista ja muut epäonnistuneet otokset. Sunnuntaina aamuyöllä olin päässyt toukokuuhun 2013 kun yhtäkkiä ohjelma herjasi jotain virhettä ja antoi vaihtoehdoksi joko "korjata kirjaston" tai, noh, ei mitään. Tätä oli tapahtunut jo useampana yönä joten annoin koneen korjata kirjaston, ja jäin puoleksi tunniksi odottamaan kun kone raksutti ja kuva toisensa jälkeen siirtyi virtuaalisesti kirjastosta toiseen.

Kunnes sitten avasin ohjelman uudestaan ja YLLÄTYS, kaikki kuvat ovat kadonneet! Olen syynännyt kaikki mahdolliset iPhoto recovery-kansiot läpi, mutta näin vain 45 000 valokuvaa ovat piiloutuneena jonnekin Macin syvimpään koloon, jonne eivät mun tietotekniset taidot riitä. Vituttaa ja itkettää niin paljon, etten pysty juuri kuin kiroamaan Steve Jobsia. Muutama sata kuvaa löytyy jaettuna blogeista ja Facebookista, mutta kyllä silti tässä on kateissa aika iso poikien lapsuutta. Ne varmaan ovat salaa kiitollisia kun kaikki nolot vauvakuvat ovat kadonneet bittiavaruuteen, mutta minä! Mulle ne ovat ihan älyttömän tärkeitä, koska mä en muuten muista mitään. Vaikka kuinka olen jokaista vauvana nuuhkutellut, ihastellut ja tuijottanut psykoottisesti että varmasti jäisi joku muistijälki niin ei, en muista. Muistan ne juuri sellaisena kuin ovat nyt. Ja tällä univelalla en muistaisi niiden koko nimiäkään jollen lunttaisi Kela-korteista, puhumattakaan sitten siitä millaista oli kun vietiin Omppu ekan kerran mökille tai Pampulan ensimmäinen joulu.

Tälle varmaan voi tehdä vielä jotain. Olen ollut epätoivon ja raivon lamauttama. Kironnut Steve Jobsia ja vannonut, että syksyllä palaan PC-tytöksi, oli näiden Maccien design ja käytettävyys kuinka vaan omaa luokkaansa. Oletettavasti tiedostojen pelastaminen, jos se edes on mahdollista, maksaa monen kuukauden lapsilisät, mutta itseänihän saan kiittää, ja kiitosta riittää. Olisi voinut vähän aiemmin tarttua siihen ulkoiseen kovalevyyn ja ryhtyä työhön. Joten olkoot tämä viesti kaikille teille väsyneille vanhemmille siellä ruudun toisella puolella: Varmuuskopiot. Muistakaa ne varmuuskopiot.

No, onhan niitä muistoja Instagramissakin...

16 kommenttia:

  1. Meillä on varmuuskopiot melkein kaikista kuvista ulkoisella kovalevyllä (viimeisintä vuotta lukuunottamatta). Ja hyvässä tallessa siellä ovatkin, kovalevyn virtapiuha kun on hävinnyt (siitä syystä viimeisen vuoden kuvat on vaan koneella). Aika paljon olen myös teettänyt ihan paperikuviksi. Pelkään hysteerisesti tulipaloa, joten olen ajatellut, että pitäisikö kuvat siirtää tulipalon ulottumattomiin jonnekin pilveen. Mutta pelkään hysteerisesti myös hakkereita, ja lisäksi olen osaamaton ja laiska, joten toistaiseksi ei ole pilveen siirretty yhtään mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D
      No, mulla tietty pilvipalvelussa ei kovasti pelota kun jaan aika huolettomasti kuvia someen ja ylipäänsä pidän meidän perhe-elämää niin tylsänä, ettei kukaan näkisi sitä vaivaa että meidän valokuvia hakkeroisi - mutta onhan se riski, eikä ne pilvetkään 100% varmoja ole (noh, mikäpä olisi).
      Mutta kovalevyllä teillä on teoreettisesti turvassa, vähän nauratti kadonnut johto :D.

      Poista
  2. Oi ei :-( Toihan on hurjan surullista. Toivottavasti kuvat saataisiin palautettua kohtuuhintaan.

    Meiltä varastettiin Dublinissa asuessa asuntomurron yhteydessä läppäri ja kamera, joiden yhteydessä meni kuvat siltä ekalta Dublin-vuodelta (öh ja mun gradun uusin versio). Sen jälkeen oon koittanut teetellä muutaman kerran vuodessa kuvia paperille, etenkin kun muutenkin mieluiten selailen ei-sähköistä albumia. Tosin nyt mulla on biimeisten kolmen vuoden paperikuvat laittamatta albumeihin ja lisää kertyy, vain poikien albumeita jaksan täydennellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on toki se lohtu, että kone on fyysisesti läsnä ja toimii päällisin puolin, eli kaikki toivo ei ole menetetty - niin kuin vaikka tulipalon tai ryöstön sattuessa.
      Meillä on aika paljon noita kuvakirjoja teetettynä, mutta haaveilen ylimääräisestä ajasta jolloin voisin hifistellä oikein kunnon paperikuvien kanssa. Ehkä eläkkeellä sitten...

      Poista
  3. Eiih. Mä itken sun puolesta.

    Tiedätkö olikohan se viikonloppuna, kun mieleeni tuli (vappumunkkeja paistaessa), että mitä tekisin jos hirsitalomme syttyisi palamaan. Mielessäni kävin ensimmäiseksi läpi kaappiemme sisällöt ja pohdin, mihin olen sullonut valokuva-cd.t ja muistitikut. Ne minä nimittäin pelastaisin ensitöikseni.

    Ulkoinen kovalevy on ollut ostoslistalla jo vuoden päivät.

    Nyyh vielä sun puolesta. Vitsit kuin tiedän ton tunteen. Kun tekee epähuomiossa tai vahingossa jotain peruuttamatonta ja se fiilis kun tahtoisi vaan mennä sen pienen hetken ajassa taaksepäin ja tehdä toisin. Mutta sitten kun tajuaa, ettei aikamatkaaminen ole mahdollista!

    Toivotaan parasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt puolustaudun: Mä en tehnyt mitään! Kone sekosi! Mä ihan oikeasti en painellut vääriä nappeja! :D Mä olen viaton, MacBookin suorittaman oikeusmurhan uhri.
      Mä kanssa tulipalosta pelastaisin ensimmäiseksi (ihmisten ja koiran jälkeen, tietty) valokuvat ja poikien päiväkirjat. Tai läppärin, jossa suurin osa kuvista olisi. Tietty noin yleensä toivon että tällaista tilannetta ei oikeasti tule.

      Mutta toivossa eletään...

      Poista
  4. Voi ei!!! Mutta olen varma että kuvat on mahdollista palauttaa jotenkin. Meillä taas on kaikki kuva _vain_ ulkoisella kovalevyllä ja osa poltettu rompuille. Eipä sekään ole kovin viisasta. Varmuuskopiointi taitaa tarkoittaa, että pitäisi olla se kopio jossain?
    Pidän kovasti peukkuja, että saatte pian kuvat takaisin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kopioinnilla kai viitataan useampiin kappaleisiin. Jatkossa pelaan varman päälle ja hajasijoitan valokuvani kolmeen kohteeseen, koneelle, kovalevylle ja pilveen. Perhana.
      Kiitos peukuista, toivottavasti ne auttavat!

      Poista
  5. Voi ei :( Valokuvat ovat yksi tärkeimmistä asioista itselleni ja yritän muistaa/ja ottaa varmuuskopioita säännöllisesti. Niin ja tilata paperiversioiksi. Mutta hyvin usein siitä saa muistuttaa useasti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tästä kyllä nyt täytyy syyttää ihan itseään - mies on jo 2 vuotta kuumottanut mua hoitamaan homman, mutta en ole koskaan "ehtinyt". Ja näin kävi :/.

      Poista
  6. Sinuna kääntyisin jonkun mäkki-osaajan puoleen avainsanoilla target disk mode / thunderbolt-kaapeli / photorec . Hyvälllä tuurilla saat kaikki kadottamasi kuvat talteen, huonolla tuurilla muutaman. Tärkeintä on kuitenkin että sammutat koneen etkä käytä sitä ennen palautusoperaatiota. Muitakin ilmaisia softia löytyy, mutta tuo on hyvä.

    http://www.cgsecurity.org/wiki/PhotoRec_Step_By_Step

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pelastava enkeli... ja mies blogissani, hetkonen!
      :D
      No, kone ei siis ole ollut käyttökoneena ja toissapäivänä se hajosi lopullisesti (joko laturi, laturiportti tai joku muu osa, anyhow kone ei enää lataa ollenkaan ainakaan meikäläisen laturilla eikä näin ollen pelkoa että käyttäisin sitä).
      Melkoinen surullisten sattumien sarja, kiitän vinkeistä ja menen nöyrästi jonkun asiantuntijan pakeille kun lakkaan olemasta ylityöllistetty väliaikais-yh.

      Poista
  7. Nooouuu! Tää on munkin pahin painajaiseni, enkä silti ole ollut asian suhteen kovin aktiivinen. Meillä asia on onneksi ulkoistunut kätevästi miehelleni, joka on (Mac-)nörtti töidensä puolesta. Jaoin tään tekstin sille, ja se vastasi parilla linkillä:
    http://www.cultofmac.com/67472/how-to-undelete-files-in-mac-os-x-macrx/
    http://www.cgsecurity.org/wiki/PhotoRec

    Ja varoitti myös, että koko ajan kun konetta käytetään, kuvien päälle menee uutta dataa. :o Jos sulla ei ole lähitukea asian korjaamiseen, sun kannattaa varmaan vaan nopsasti kiikuttaa kone jonnekin huoltoon. Hinta voi kirpaista, mutta jos saat kuvat takaisin, ei sitä menetettyä kääshiä varmaan kauaa muistele. Good luck!

    -Nappi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoitetaanko "lähituella" miestä!? :D Noh, nyt ei ole apuja lähellä (ja mä en taas mitenkään pääse kiikuttaa konetta huoltoon) - käytössä tosin se ei ole kun meni hajoamaan lopullisesti.
      Buahahaa (tämä on sellainen mielipuolinen, epätoivoinen nauru.)
      Kiitän kyllä vinkeistä oko perhettä, heti kun kone toimii menen tutustumaan linkkiin.
      Ja kyllä, huoltoon se menee.

      Poista
  8. Eih! Mä toivon, että joku datanörtti ne sulle osaa vielä jostain kaivaa. Fingers crossed!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laitatko varmuuden vuoksi muidenkin perheenjäsenten sormet solmuun?

      Poista

i Digame !