31.5.2015

11

Hetken vaan-blogin ihastuttava Tiina ajatteli, ettei mulla ole tarpeeksi haastetta elämässäni ja antoi 11 kysymystä vastattavaksi. No, sehän sopii! Ajattelin kevään viimeisen päivän ja postauksen kunniaksi tunkea postaukseen mukaan myös kuvat viime viikolta, kun kävin Ompun, Nipan ja ystävätyttöjen kanssa lähiretkeilemässä Viikin pelloilla, missä (koe)lehmät laidunsivat tyytyväisinä. Vaikka asutaan suhteellisen lähellä ja ollaan käyty Viikissä koko perheen syysjuhlissa, ei olla ennen pyöritty pelloilla päämäärättömästi - ja sehän olikin ihan paras tapa viettää aamupäivä. Lapsilla ihmeteltävää ja siliteltävää, aikuiset saivat fiilistellä aurinkoa, lehmänlannan tuoksua (sisäinen maalaistyttöni kehrää) ja ylipäänsä taas iloita siitä, että kotikulmilla on tarjolla tällaisiakin elämyksiä. Sen sijaan suosittelen välttämään Viikin Chico'sia, joka saa kyseenalaisen kunnian olla vuoden surkein ravintolakokemus.


No niin, sitten niihin kysymyksiin.
1. Mikä on tärkein päivärutiinisi?
No, tämä ei toistu kuin työpäivisin mutta työmatkapyöräily. 11 kilometrin ja 36 minuutin aikana ehtii hyvin orientoitua joko alkavaan työvuoroon tai sitten palautua kahdeksan tunnin työpäivästä. Oli suunta mihin päin vaan niin onnentunne valtaa heti kun pääsen satulaan.
Toinen tärkeä rutiini on yhteinen iltakylpy kaikkien kolmen pojan kanssa. Siinä ehditään jutustella, leikkiä ja peseytyä ja tuhlata litratolkulla vettä, mutta se on vaan niin hauskaa. Etenkin kun ollaan saatu myös kuopus osaksi yhteiskylpyjä.


2. Paras kirja, jonka olet lukenut. Miksi?
Katja Ketun Kätilö oli kielellisesti ja tarinansa puolesta tosi vaikuttava, yksi aikuisiän vaikuttavimpia lukuelämyksiä. Ulla-Lena Lundbergin Jää oli myös pysähdyttävä, hitaasti avautuva lahja lukijalle, joka jäi mieleen pitkäksi aikaa. Nuorena luettu John Irvingin Ystäväni Owen Meany oli mannaa tällaisen fatalistin sielulle.


3. Mihin olet aina halunnut matkustaa? Oletko toteuttanut haaveesi?
Haluan matkustaa suunnilleen joka paikkaan. Moneen paikkaan olen päässyt, ja joihinkin kuten New Yorkiin ja San Franciscoon palannut uudestaan ja uudestaan, toisaalta toivon että pian pääsen näkemään Islannin, Istanbulin, Etelä-Amerikan, Alaskan, Marokon, Malediivit... koko maailman.


4. Haluaisitko asua ulkomailla? Miksi?
Kyllä haluaisin, ja toivottavasti se haave toteutuu pian. Olen vähän sellainen puolibeduiini ja tottunut kiertolaiselämään, en oikein osaa kiintyä paikkoihin tai ihmisiin ja toisaalta tiedän, että tärkeät henkilöt ja paikat odottavat vaikka vähän kävisin seikkailemassa. Aiemmat kokemukset ulkomailla asumisesta ovat olleet hyviä ja ikimuistoisia, ja haluaisin samanlaisia elämyksiä lapsillekin.


5. Jos saisit täyttää vaatekaapin vain yhdellä merkillä, mikä se olisi? Lasten/oma?
Haluaisin sanoa tähän jonkun coolin, kestävän ja kotimaisen toimijan, mutta ihan rehellisesti sanoen niin mun kuin lasten vaatekaapista löytyy eniten H&M:n ja Lindexin vaatteita. Ehkä jos ratkaisen tyylimurheeni osaan vastata tähänkin tyhjentävämmin.


6. Lempikukkasi
Pidän kaikista kukista. Harsokukat, pionit, liljat ja orvokit. En pysty pitämään mitään hengissä kahta päivää kauempaa, mutta nautin niistä kovasti kuitenkin.


7. Tärkein periaatteesi äitinä
Kasvatusmielessä se on ollut pick your battles - joka asia ei ole vääntämisen arvoinen, taistot pitää osata suhteuttaa (en kylläkään aina osaa) jne. Mutta jos ei ajatella kasvatusmielessä, niin tärkeintä on ollut ehdottoman rakkauden rajaton tarjonta, halailu, pussailu ja kuuntelu. Vaikea valita mitään tärkeintä, kun haluaa painottaa molemminpuolista kunnioitusta, ystävällisyyttä ja huolenpitoa ja hellyyttä. Noh, eipä se äitiys mitään helppoa olekaan. Edes periaatetasolla.


8. Oma juttusi, josta et luovu
Urheilu. Ja tässä tulen koko ajan itsekkäämmäksi, koska liikkumisen merkitys omalle hyvinvoinnille - niin fyysiselle kuin henkiselle - on valtava. Se on oikeastaan ainoa oma aika mitä kaipaan (ja sitä saankin monta tuntia viikossa, siitä kiitos lapsiparkille, miehelle ja mutsille) ja ah, olen kuin uusi ihminen hikoiltuani vähän.


9. Hetki, joka on jäänyt mieleesi. Miksi?
Tähän voisi vastata lasten syntymät, naimisiinmenot tai muut mutta ehkä sellainen itseäni ihmisenä määrittelevä hetki sijoittuu yli 13 vuoden taakse, kun olin vaihto-oppilaana Karibialla. Vuosi oli juuri vaihtunut ja vaihtarikokemusta oli takana vajaa puolet - eikä se ollut mennyt niin kuin Strömsössä. Olin lihonut 30 kiloa, en oppinut kieltä niin nopeasti kuin kuvittelin, paikallisten kanssa ei löytynyt yhteistä säveltä, hostsiskon kanssa kyräiltiin toisiamme. Harkitsin vakavasti aikaistettua kotiinpaluuta, koska ne ensimmäiset neljä kuukautta tuntuivat tahmeilta. Hauskaa toki oli, etenkin muiden vaihtarien kanssa, mutta kyllä sitä juhlimista pystyi harrastamaan Suomessakin.
Meille oli järjestetty neljän päivän patikointiretki Karibian korkeimmalle vuorelle. Oli kylmä, alkeelliset olosuhteet ja mulla surkea kunto ja vyötäröllä ihan liikaa ylimääräistä. Kolme päivää oltiin kiivetty ja yöt paleltu teltoissa, ilman peseytymistä tai kunnon ruokaa. Kantavia aaseja putoili kanjoneihin ja mutavyöryjä oli. Viimeisenä päivänä, joka luojan kiitos oli lähinnä alamäkeä, kävelin koko päivän yksin. Varmaan joku 25 kilometriä, monta tuntia, alas vuorenrinteitä. Aurinko paistoi, ja olin ylhäisessä yksinäisyydessäni ekaa kertaa koko vuoden aikana.
Ehdin miettiä koko kuluneen vaihtarivuoden läpi ja sitä, haluanko oikeasti palata maitojunalla takaisin Suomeen. Olen aina ollut peruspositiivinen ja uskonut asioiden järjestyvän, ja tuona päivänä se oma elämänasenne jotenkin kirkastui: Alku ei ollut ollut ihan niin ruusuinen kuin olin kuvitellut, en oppinut espanjaa viikossa enkä ollut komeiden latinoiden piirittämä vaan olin samalla tavalla outolintu kuin kotimaassakin. Sinä päivänä tuli sellainen I can do it-olo, sisuunnuin, päätin kääntää vaikeudet voitoksi ja nauttia ajastani Väli-Amerikassa sen sijaan että märehtisin hankalaa alkua.
Uusi asenne kantoi vaihtariajan loppuun, joka oli yksi elämäni parhaista ajanjaksoista - opin sen espanjankin lopulta, ja ne kurjat kilot katosivat sitten Suomessa.


10. Oletko kenkä- vai laukkuihminen
Tarvitsen kumpiakin, mutta en suhtaudu niihin erityisen intohimoisesti. Siinä mielessä enemmän kenkäihminen, että hamstraan lenkkareita urheilutarpeillani perustellen.


11. Lempipuuhasi kesällä? Aikuisten/lasten kesken?
Rannalla istuminen, uiminen, puutarhatouhut lasten kanssa. Omalla parvekkeella kylpeminen, retkeily ja ulkona fiilistely.
Yksi kesän isoimpia toiveita olisi yksi mökkireissu aikuisten kesken, grillausta, saunomista ja uimista yöllä, itikoiden syömiä sääriä ja väsyneitä vitsejä.

Jos joku jaksoi lukea loppuun asti niin onnittelen - palkinnoksi saat nämä 11 kysymystä vastattavaksi!

Ps. Kuvista kiitos kaverille!

4 kommenttia:

  1. Oli kyllä mielenkiintoinen teksti, mutta jaksoin jostain syystä lukea vain kolmanneksi viimeiselle riville.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän, olisin itsekin ehkä unohtanut jollei olisi ollut superrauhallinen sunnuntaivuoro ja lehmäkuvia, jotka halusin jakaa maailmalle :D:

      Poista
  2. Täytyykin vilasta nuo sun lukemat kirjat, vaikuttaa mielenkiintoisilta! Kiva kun vastasit tähän :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vaan haasteesta. :) Kannattaa lukea sä Kätilö ainakin ennen kuin Antti Jokinen pilaa sen kokemuksen leffallaan.

      Poista

i Digame !