17.5.2015

5-VUOTIAS MERIROSVO



Mun vauvani täytti viisi vuotta. Viisi tuntuu jo ihan älyttömän isolta, se kuuluisa kohtahan se menee kouluun-fraasi käy ihan kohta toteen ja viisivuotiasta ei voi hyvällä tahdollakaan kutsua enää taaperoksi. Voisin sanoa taas esikoisesta samat sanat kuin vuosi sitten, sillä tänään on tietyllä tapaa yhä myös meidän vanhempien juhlapäivä. Omppu on yhä hurmaavan hauska, fiksu ja tarkkaavainen, huomaavainen ja kiltti, herkkä ja tunteellinen, innokas ja optimistinen, valoisa persoona, että ei voi kuin onnitella myös itseään. Jos ei voi ottaa kunniaa kasvatuksesta niin voi ainakin riemuita siitä, että on saanut käsiinsä tällaisen kultakimpaleen, maailman ihanimman pikkupojan.


Vaikka olen vahvasti samaa mieltä Ilonan kanssa mitä tulee lasten juhlakulttuuriin, niin sorruin silti itsekin nyt kaikkeen paheksumaani: Teemaan, lahjapusseihin, yleisiin ylilyönteihin. Mua ei niinkään häiritse se, että muut harrastavat sitä, enkä koe paineita kilpavarustelusta, mutta olen peruslaiska enkä oikein jaksa tai ehdi hifistellä. Nyt kuitenkin oletusarvona oli, että nämä ovat Ompun viimeiset kaverisynttärit näiden vauvaiästä asti tunnettujen pitkäaikaisten ystävien kanssa tässä lapsuudenkodissa ja näin ollen annoin periksi ja lähdin mukaan tähän hömpötykseen. Saakoot Jake ja Mikä-Mikä-Maan-Merirosvot-juhlansa, onhan se ne ansainnut.


Aiemmista vuosista olin kuitenkin sen verran oppinut, että vaikka cakepopsit, cupcaket ja muut kinuskikissamaisuudet ovat blogiuskottavia, niin lapsia yleisesti kiinnostaa varsin suoraviivaisesti sokeri ja rasva. Popcorn, lihapullat, nakkipiilot. Keksit, jäätelö ja suurin hitti oli Ompun itsensä valitsema kilon satsi irttareita - sekä hankintaprosessi että niiden tuhoaminen kymmenen lapsen voimin viidessä minuutissa osoittautuivat menestykseksi. Oikeasti olisi ihanaa, jos näiden herkkupeppujen suosikki olisi joku raikas vesimelonikakku, mutta me ollaan mokattu tämä homma jo niin kauan sitten, että lapsen toiveet olivat juurikin sitä epäterveellisintä tasoa. Joka tapauksessa alisuorittaminen kannatti jälleen. Erillisenä ohjelmanumerona toimi jäljelle jääneiden lihapullien syöttäminen koiralle.


Instagramista jotkut ovat ehkä huomanneet kun tuskailin ylihintaisten tarrojen kanssa (ostin vahingossa lahjapusseihin 43 eurolla tarroja ja tunsin itseni idiootiksi) ja kuinka täytettiin taas synttäriaamuna piñata (onneksi tällä kertaa kaikki vieraat saapuivat ilman vanhempiaan, jotka eivät todistaneet Nälkäpeli-tyylistä pieksäntää kun aarrearkku hakattiin ringissä säpäleiksi...). Luultavasti vähän vähemmälläkin härpäkkeellä olisi pärjätty (mutta täytyy silti kiittää Juhlamaailmaa nopeasta ja hyvästä palvelusta mitä tulee kaikkeen merirosvokrääsään) mutta toisaalta joskus more is more, ja lapsen vietettyä koko sunnuntai itkien henkistä juhlakrapulaansa voi kai tulkita onnistuneensa? Täytyy kuitenkin tunnustaa, että siinä missä O ansaitsee just niin överit juhlat kuin vain tahtoo, aiheuttaa se tässä maailmantilanteessa mutsille morkkista. Vastapainoksi silmälappuihin ja ilmapalloihin tuhlatulle rahalle on pakko ostaa myös vähän hyvää omatuntoa lahjoittamalla Nepaliin. Mietin hetken, että olisin tarjonnut Ompulle mahdollisuuden valita että pistetäänkö palasiksi kahdenkympin pahvilaatikko vai annetaanko rahat niitä tarvitseville, mutta totesin että en voi vielä kaataa maailmantuskaa yliempaattisen 5-vuotiaan niskaan, ja meillä budjetti kestänee molemmat.


No niin, tulipa päätön ja hännätön synttäripostaus. Nyt onnellinen uuden Vainu-pehmon omistaja nukkuu pois sitä murhetta, kun kuuli että seuraavat synttärit ovat vasta vuoden päästä. Mä menen nukkumaan tyytyväisenä siitä, että muutenkin puhkipussattua poikaa kylvetettiin viikonloppuna vielä ekstrarakkaudessa, sillä hän on kaiken erityishuomion ja hurman ansainnut. Ihana Omppu.

12 kommenttia:

  1. Oi mitkä synttärit!
    Ois ihan mun mieleen.

    Mä en ehkä voi näyttää näitä kuvia Impulalle ollenkaan (joskin muutenkin oon yrittänyt nyt pitää pojan poissa lukemistani blogeista ja fb:sta sen jälkeen kun I bongasi fb-mainoksista jonkun sellaisen "abortti on murha" -postauksen, jossa oli abortoitu sikiö kämmenellä, ja sen jälkeen siitä on keskusteltu _joka_ ilta), kun meidän tiistaiset synttärijuhlat ei taida olla ihan yhtä korkealla tasolla. Mut josko meidän pihajuhlissa sentään paistaisi aurinko! Jooko?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen että teidän pihajuhlat uppoaa paremmin. Nää ei olleet täydelliset juhlat (mies mm. meinasi porata lakanan seinään kun pienessä kohmelossa järjesti ongintaa, ja O halusi kutsua pari tyyppiä joiden kanssa oli ollut vähän skismaa päiväkodissa ja niinhän siinä sitten kävi, että kyseessä ei olleet mitkään hyvät kaverit vaan tyypit, joita lapsi halusi epätoivoisesti miellyttää - huoh). Ja hei, eläimet ja vapaus toimii aina, meilläkin olisi voinut vain päästää koiran tunniksi rapsutettavaksi ringin keskelle ja olisivat olleet tyytyväisiä.

      Joko teidän lehmät on vapaina? Mietin että jos ois auto (ja ajokortti, heh heh) ois heti huratettu katsomaan laitumelle juoksua - bongasin tapahtuman facessa :). (Ja voi ei abortoidulle sikiölle....).

      Poista
    2. Ei oo kukaan vielä ulkona, kiitos erinomaisten keväisten kelien.
      Nyt on sentään toivoa, että kun tapahtuma lauantaina on (sitä siis siirrettiin viikolla), lehmät ei joudu kirmaamaan mutavellissä, ja sitä ennen uskalletaan päästää hiehot jokirantaan ilman pelkoa siitä, että juuttuvat mutaan.

      Toivotaan että onnistuvat, mua ilahduttaa suuresti jo se, että ollaan pihalla, missä lapset on yleensä ihanampia.
      Ja että äiti tulee leikkitädiksi taskussaan miljoona kivaa rasti-ideaa.

      Poista
    3. Meillä tällä kertaa selvittiin ilman mummia, siitä pieni voittajaolo! :D
      Ja joo, me siirryttiin lopulta pihalle - tosin olin ajoittanut että kaksi tuntia sisätiloissa menee minkälaisen jengin kanssa tahansa...

      Poista
  2. Höpö höpö, oli pää ja häntä, ja erityisesti ihastuttavan kuuloiset juhlajärjestelyt!

    VastaaPoista
  3. 43 eurolla tarroja!! :D :D Ostohetken jälkeen kirpasee varmaan hetken, mutta ehkä myöhemmin hauska kertoa lapselle, muistella ja nauraa.

    On kyllä niin totta, että rasva ja sokeri (yhdistettynä nopeaan ja helppoon) on vaan niin hyvä resepti lastenkutsujen tarjoiluiksi. Siis nopea ja helppo ei pelkästään synttäreiden järjestäjälle vaan myös lasten näkökulmasta (syötynä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo-o... Jotenkin hurmiossani niitä tarroja kahmin enkä tosiaan kuvitellut että voisivat maksaa melkein 4 euroa arkki. Tokmannilla takana oli kauhea jono joten sitten vain järkytyksestä nikotellen ojensin Visani kassalle kun kuulin loppusumman. Huh huh.

      Ja joo, paineet väheni heti kun kaverisynttäreille tuli pelkkiä lapsia. Oli meillä vähän vihannesta ja hedelmääkin pöydässä, mutta ei tarvinnut häpeillen selittää että "noita nakkeja saa vaan kerran vuodessa", kun pöydän kruununa oli tosiaan voitaikinaan käärityt nakit :D.

      Poista
  4. Hurjan hauskan näköiset pippalot! Vesimelonikakku on naurattanut muakin. Mulla on kaveripiirissä jonkunkin verran näitä ton-ton-ton -äitejä, joita ihailen oikein paljon. Mutta meillä mennään lastenkutsuissa kyllä ihan tällä hyväksihavaitulla rasva-suola-sokeri -linjalla. Tosin minä, joka ainakin ajatuksen tasolla rakastan juhlanäpertelyä (toteutus vaan näyttää usein puoliapinan tekosilta), haaveilen puolittain, että tekisin Juhannuspojan syntsille vegaanimenun, ihan vaan sillä asenteella, että "tää on niin hyvää ja epäterveellisen makuista, ettet voisi uskoa ettei tässä ole eläinkunnan tuotteita". Mut saas nähdä.

    Tosi harmi muuten, että siitä teidän läheltä lopetti se leivontakauppa! Se oli meidän tarhamatkan ja miehen työmatkan varrella niin kätsästi, ja onnistuin useaan kertaan tuhlaamaan siellä huomattavia summia esim mehupilleihin. Hmm, ehkä ihan hyvä sittenkin, että se muutti?

    *rupeaa googlaamaan juhlamaailmaa*
    ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä itseasiassa tunnen/tiedän "vesimelonikakkunaisen", ja se on kaikin puolin tolkun tyyppi eikä ehkä tarkoittanut postaukselle ihan sellaisia eeppisiä mittasuhteita kun se lopulta sai :D. Meillä oli kyllä O:n kanssa hieman tiukempi linja sokerin yms. suhteen mutta nyt ei ole kaukana ettei vauva saa jo kohta keksejä kun se imuroi kaiken tuolta lattialta... Odotan kyllä sitten jonkinlaista asiaankuuluvaa blogiraporttia vegaanimenusta!

      Se leivontakauppa oli kyllä kätevä, mutta mä olen harjaantunut nettishoppailija ja kun en harrastanut mitään kakkukuvia niin en ole kauheasti sen perään haikaillut - naapurin S-Market ajaa asian, ja Itiksen Tiger.

      T. Lähiömuija

      Poista
  5. Paljon onnea Ompulle ja viisivuotiaille vanhemmille kans! Kuulostaa siltä että päivänsankari tykkäs ja sehän on pääasia. :)

    Mua vähän pelottaa ens vuoden synttärit. Lapset sai vasta tietää että on olemassa jotain sellaista kuin "kaverisynttärit". Tähän asti ne ei ole mistään hoksanneet, että päiväkotikavereita vois kutsua, vaikkei me olla sitä tietoa erityisesti pimitetty. On juhlittu suvun kanssa ja rääppiäisiä sitten kaveriperheen kanssa. Nyt kun päiväkodista on eka kutsu tullut, järjestetään meilläkin varmasti ensi vuonna viisivuotiskemut myös kavereille. Apua. Mä en tiedä miten te kaikki muut ootte siihen pystyneet! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaverisynttärit (sellaiset, missä on vaan kaverit eikä niiden puolituntemattomia vanhempia jäykistelemässä) on itse asiassa 5-vuotiaille jo ihan piece of cake; tyypit ahmii, leikkii ja sekoilee ja jos kestää huikeat desibelit ja tahmeat tahrat ympäri kämppää niin pääsee muuten aika helpolla :D.
      Että tsemppiä, hyvin te vedätte!

      Poista

i Digame !