24.5.2015

KORKEASAARI



No niin, toukokuu päättyy ensi viikolla ja meidän to do-lista on vielä aika lailla yliviivaamaton. Tänään kuitenkin selvittiin Korkeasaareen, koko perhe suhteellisen väsyneinä kun Pampulalla oli takana ensimmäinen viikko osastolla (HUS:n audiofoniatrisessa yksikössä), mulla alla kaksi yövuoroa hyvin vähillä palauttavilla unilla sekä miehellä kaksi yötä vauvan kanssa valvoen. Piheinä päätettiin kuitenkin ryysiä naapurisaarelle kun kerran tänään ilmaiseksi päästiin.


Koska Korkeasaaren konsepti lienee kaikille tuttu, ruokatarjonta on sitä samaa nakkia, ranskalaista ja jäätelöä kuin kaikissa huvituspaikoissa ja suurin osa on ainakin kerran elämässään luokkaretkellä siellä käynyt, jätän hartaamman esittelykierroksen välistä. Oman lapsuuden suosikit eli itsetyydyttävät apinat (en edes uskalla ajatella mitä googlehakuja tästä seuraa...) puuttuvat ja tilalla oli jotain ujompia yksilöitä. Sen sijaan kamelit, kaimaanit ja Amazonia-talon pienemmät apinaotukset kompensoivat tämän ohjelmanumeron puuttumista.


Vaikka pidän eläintarhoja toimivina kasvatuspaikkoina ja Korkeasaarta varmasti yhtenä alansa eettisimmistä, en voi omalle ahdistukselleni mitään. Tykkään kyllä "opettaa" ja "kasvattaa" lapsia näin funktionaalisessa ympäristössä, mutta jostain syystä erityisesti häkeissä elämänsä viettävät linnut aiheuttavat hengenahdistusta. Toistaiseksi olemme kuitenkiin valinneet sen linjan, että käymme niissä eläintarhoissa joiden koen omalla zoologisella arviointikyvylläni kelvollisiksi - esimerkiksi Tallinnan eläintarha on jäänyt kokematta kun olen kuullut sen tarjoavan huonosti asukeilleen luonnollisia elinoloja vastaavia virikkeitä.


Jos ei lasketa ujoja apinoita niin eläinten suhteen kävi tuuri. Nuoret leijonat tarjosivat Avara luonto-tasoisen esityksen painiessaan ja juostessaan kilpaa. Karhu ui altaassaan, tiikerit makoilivat ylväästi kaiken kansan pällisteltävinä. Jos ei välitä niistä vapauteen kirmaavista koululaisista niin toukokuu lienee parhaita ajankohtia piipahtaa, kun eläimet eivät vielä piileskele helletä koloissaan. Reissulle toki osui yksi raesade, mutta sehän nyt kuuluu Suomen kesään.


Lapsia ei tietenkään kiinnostaneet eläimet erityisen paljon. Jokaisen aitauksen kohdalla viivyttiin noin 20 sekuntia ja sen jälkeen todettiin laji nähdyksi ja jatkettiin matkaa. Mielenkiintoisempaa olivat palolaitoksen vene, trooppisten talojen aulassa oleva rahankeräysastia jonne rahan voi kierittää (tulee kalliiksi, mutta hyvään tarkoitukseen sentään), hiekkaliukumäki sekä pillimehu. Riikinkukot aiheuttivat paniikkireaktion sen jälkeen kun hullu hanhi oli ensin käynyt Pampulan kimppuun. Tämä aiheutti keskimmäisessä pitkäkestoisen märinäreaktion, joka loppui vasta kun hanhi meni ja puri toista viatonta lasta. Tässä vaiheessa itkusilmäinen P purskahti räkäiseen nauruun, on siis perinyt äidiltään ainakin vahingoniloisen luonteen.


Korkeasaari oli siis ihan kiva. Rauhallisempana päivänä vähän paremmassa vireystilassa olisi varmasti keskittymiskyky ylittänyt sen 20 sekuntia, mutta nyt oli tällainen pikakierros. Poikien suosikkeja olivat trooppisen talon ötökät, kalat ja matelijat sekä kaikki eläimet, jotka potentiaalisesti kakkasivat yleisön edessä.


Jos menette niin varokaa niitä lintuja. Ne on ihan hulluja.


6 kommenttia:

  1. Hauska postaus :) Tuli elävästi mieleen eka kerta, kun kävimme Korkeasaaressa vähän yli vuoden ikäisen esikoisen kanssa. Hänen mielestään ehdottomasti kiinnostavin kohde oli betoniportaat :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä meilläkin rehellisesti sanoen voisi säästää rahat ja viedä lapset vaikka pihalle etsimään muurahaisia. :D Toisaalta ehkä tämä on sellainen juttu, joka kehittyy kokemus kokemukselta...

      Poista
  2. Mekin jouduttiin hanhen ruoaksi muutamia vuosia sitten. Käveltiin ihan muiniksina pitkin polkua, kun kreisi hansi tuli yllättäen puskista päälle, oisko ollu pesä siellä piilossa tai jotain, ja puraisi silloin 3-vuotiasta kylkeen. Tuli ihan verta ja kaikkee. Ja trauma. Niin että tänä päivänä 7-vuotias hanhen uhri muistelee tuota edelleen..

    murphy

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo noi oli kyllä todella ärhäköitä. Hanhen logiikkaa tulla pesimään silleen keskelle yleisiä kulkureittejä. Ja vieressä ois monta saarta melkein autioina, mutta siellä ei vissiin oo lihapiirakkaa niin hyvin tarjolla. Pampulalla on itse asiassa taipumus joutua lintujen uhriksi, viime syksynä koira pelasti sen verenhimoisten joutsenien kynsistä (ja lapsi ei itse ei provosoi ainakaan käytöksellään siivekkäitä). Kamalaa, kerta kaikkiaan kamalaa.

      Poista
  3. Hei noi hanhet sekoilee täällä meidänkin huudeilla. Ne eksyy pihoillekin välillä ja se se vasta erikivaa onkin kun ne ei mitään kovin yhteistyökykyistä porukkaa ole ja niitä ei käsittääkseni kovin kummoisesti saa hätistellä. Aika tehokkaasti kyllä tyhjentävät pihan lapsista. Kännisistä ihmisistä voi soittaa poliisille että tulkaa korjaamaan pois mutta mihin voi soittaa häiriköivistä hanhista? Enkö edes alota sitä valitusvirttä miten kiva on lenkillä väistellä niitä niiden pienen vauvan kokoisia tuotoksia joita ne suoltaa itsestään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen ennenkin ihmetellyt miksi hanhet ja joutsenet ovat suojeltuja - ne osaavat pitää puolensa ja vähän päällekin, ja varsinkin noi hanhet alkavat olla aikamoinen vitsaus. Koirasta on yleensä iloa, sillä on metsästäjän vietit, mutta ei ihan laillista ole päästää sitä noiden urpojen lintujen iholle... (Jotkut kyllä soittelee niistä hätäkeskukseen, joten...).

      Poista

i Digame !