11.5.2015

LASTENSUOJELUILMOITUS

Me ei taideta olla ainoa lapsiperhe, jossa on joskus vitsailtu, että naapurit soittavat kohta lastensuojeluun kun desibelit kohoavat kolminumeroisiin lukemiin. Meillä on vauva toisensa jälkeen valvonut ja valvottanut myös muuta perhettä vaatimuksillaan, isommat pojat painivat melko äänekkäästi, juoksevat kilpaa huoneesta toiseen ja joskus myös me vanhemmat huudetaan, karjutaan ja komennetaan vastoin kaikkia kasvatusperiaatteitamme. Olin kyllä tietoinen siitä, että emme ole mitään unelmanaapureita jo ennen kuin tietokoneen langattomiin verkkoihin ilmestyi vaihtoehdoksi "kiva kun yläkerta metelöi", mutta viime tiistaina sain kyllä yhden elämäni masentavimmista puheluista.

Nipsun sairastettua kolme päivää korkeaa kuumetta (oli muuten vauvarokko) me oltiin poikien kanssa heti aamusta lähdetty lääkäriin ja kirjastoon. En oikeastaan muista aamusta muuta kuin että kipeä vauva kirkui ja oksensi (ja oli tehnyt sitä jo pari päivää kellonaikaa katsomatta) ja isompia poikia piti motivoida hieman kovaäänisemmin pukemaan. Ei mitenkään erikoinen aamu meidän perheessämme, mutta ilmeisesti "joku" vilkkaalla mielikuvituksella varustettu naapuri oli hieman vedellyt mutkia suoraksi ja soittanut lähtömme jälkeen hätäkeskukseen. Olisikin vain sanonut, että lapset huutavat (pitää paikkansa) ja äitikin taisi huutaa (niin taisin), mutta olin kuulemma myös karjunut vittusaatanaa lapsille (en ikinä, en koskaan, en milloinkaan kiroile lapsille, enkä juuri muutenkaan), kiduttanut ohimennen koiraa joka ulvoo yöt päivät tuskissaan ja muutenkin tämä huolestunut kansalainen oli sitä mieltä, että lapset pitäisi huostaanottaa välittömästi.

Näin ei onneksi käynyt. Puhelu päivystävän sosiaalityöntekijän kanssa sujui hyvässä hengessä, mitä mä en meinannut saada järkytykseltäni puhuttua. En tiedä olisiko pitänyt itkeä vai nauraa kun kuulin, mitä meistä oli valehdeltu. Vaikka olen blogissakin heittänyt ilmaan tämän mahdollisuuden, olin silti kuvitellut perättömiä ilmoituksia enemmänkin urbaanilegendoiksi. Mutta näköjään näin voi käydä. Olisi ollut edes oikeasti huolissaan meidän arjestamme, mutta nyt soittaja oli liioitellut, valehdellut ja värittänyt tarinan sellaiseksi, etten tunnistanut meidän perhettä siitä. Meistä lähtee varmasti liikaa ääntä kello 7-20 välillä, mutta me ollaan hyvä perhe. Ei täydellinen, mutta tosi hyvä. Koira saattaa haukkupannasta huolimatta haukkua ollessaan yksin, mutta viime viikolla se oli päiväsaikaan yksin yhteensä seitsemän tuntia lyhyissä pätkissä. Ei mitään öistä epätoivoista ulinaa. Kipeä Nipsu kyllä itki ja huusi, ja Pampula kommunikoi puheen puuttuessa melkoisella älämölöllä, onhan se uhmaikäinen. Joten yksinkertaisesti olo oli kafkamainen, olin oikeusmurhan uhri ja älyttömän kiusanteon kohde.

Tänään aamulla saatiin sitten kaksi sosiaalityöntekijää lakisääteiselle visiitille, ja vajaan tunnin jälkeen he totesivat että ei ole syytä huoleen. Kyllähän mä itsekin sen tiesin, että meillä on kolme onnellista lasta, yksi huomionkipeä mäyräkoira ja kaksi väsynyttä vanhempaa (joista toisen saan yöllä kotiin yli viikon eron jälkeen, ihanaa!). Mutta olin myös kuullut kauhutarinoita kuinka lapset on viety väärin tehdyn makaronilaatikon takia (ja tiennyt niiden olevan yksipuolisia ja vääristeltyjä), ja hetken mietin ihan vakavissani että entä jos Nipsun syöttötuolissa on liikaa ruoanjämiä tai mihin piilotan sen olohuoneen vaatekaaoksen. Että tavallaan naapuri sai kostonsa - mä stressasin koko viikonlopun tätä käyntiä ja mietin millaisen palopuheen pidän perheeni puolesta, ja itseni. Ei onneksi tarvinnut pitää mitään.

Vaikka lastensuojelun osalta asia lienee loppuunkäsitelty, ei tämä ainakaan asumismukavuutta lisännyt. Meillä on ollut ongelmia alakerran kanssa siitä asti kun muutettiin, tai oikeastaan heillä meidän kanssamme. Ollaan yritetty hyvällä, ja nyt ei enää yritetä ollenkaan. Asiasta on väännetty isännöitsijän kanssa ja jos tämä touhu jatkuu, niin seuraavaksi luultavasti me joudutaan ottamaan järeämmät aseet käyttöön - en tarkoita kakkakepposia postiluukusta vaan myös viranomaisten turhaa vaivaamista. Olo on nyt samalla helpottunut ja huojentunut että surkea. Jos oltaisiinkin haluttu alkaa vastaanottoperheeksi, olisiko tämä vaikuttanut siihen? Pitääkö joku oikeasti meitä ihan onnettomina vanhempina? Ja ylipäänsä, miksei tätä hommaa ole voinut hoitaa sivistyneesti silloin kun me ollaan siihen tarjottu mahdollisuus.


45 kommenttia:

  1. Ei voi muuta sanoa kuin, että karu meininki, ja tsemppiä! Toivottavasti naapuri ymmärtää vaieta lopuksi aikaa mitä joudutte naapureina elämään - onhan nyt viranomaistaholtakin todettu perheenne hyvä hoiva.

    Pidähän lippu korkealla ja silleen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo. Lähinnä karua, että jonkun sosiaaliset taidot on oikeasti sitä luokkaa että mieluummin soitetaan hätäkeskukseen kuin yritetään puhua asiallisesti (sitä on tässä kokeiltu pari kertaa, mutta ko. henkilö ei päästä mua edes samalla avuksella sisään ovesta parhaimmillaan). Mutta lippu takas korkeelle, meille tuli naapurin lapsi kylään että varmistetaan metelin taso :D.

      Poista
  2. Valitettavasti ei ole urbaanilegendaa että niitä perättömiä ilmoituksia tehdään. Meistäkin on tehty ja tiedän muutaman muunkin perheen, jossa ilmoitus on ollut perätön ja osittain suoranaista kiusantekoa. Mä en ole aiheesta koskaan kirjoittanut omassa blogissa koska meidän ilmoituksen tekijä on tuttu henkilö (teki ihan omalla nimellään sen ja se nimi näkyi siinä ilmoituksessa) ja se teki siitä jotenkin vielä ikävämpää. Mutta jos haluat vertaistuki-jutskata niin mailia tulemaan vaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavallaan mä ymmärtäisin, jos oikeasti taustalla olisi huoli. Että kun keskimmäinen pitää meteliä ja kipeä vauva on itkenyt, että lähetetään sitten poliisit tarkastamaan tilanne. Fine. Mutta sitten sellainen kostaminen lastensuojelun kautta tuntuu puhtaasti aivovammaiselta ja sitä on vaikea hyväksyä, koska kai se nyt kaikessa junttiudessaan ymmärtää että vaikka meistä lähtee meteliä niin mitään oikeita ongelmia ei ole. Tai mene ja tiedä. Saatanpa meilailla kun mies palaa ja arki rutinoituu.

      Poista
  3. Ei hitto sentään! Ottaapas vihaksi! En pysty muuta sanomaan. Paitsi, että tsemppiä tuollaisten naapurien kanssa :/ Ja halauksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä - ihanaa tietää, että tämä yhteiselo ei jatku ikuisesti :).

      Poista
  4. No huh. Ikävää, että joku tekee noin vain ilkeyttään tai jonkinlaisena näpäytyksenä. (Joksi tuon tulkitsen, koska kuten sanoit en jaksa uskoa, että olisi teistä aidon vilpittömän huolissaan kun noin paljon pitää tarinaa värittää.) Ärsyttävää kun naapureiden kanssa menee sukset niin ristiin että v*tuttaa. No, onneksi olette nyt sitten ihan viranomaisten puolestakin todettu "kunnon perheeksi", ehe. Tsemppiä naapureiden kestämiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä totta kai mietin hetken, että huudetaanko me lapsille niin paljon että siitä pitäisi huolestua (ei huudeta) tai ylipäänsä onko oikeasti aihetta koko ilmoitukseen, mutta kyllä tässä nyt on taustalla jotain muuta kuin ihan oikea syy olla huolissaan. Kai se alakerta kaipaa enemmän tsemppiä meidän kestämiseen, toivon että meidän tilalle tähän muuttaa jotain kreisibailaajia tms.

      Poista
  5. Vaikka kuinka onkin paskamaisinta ikinä joutua perättömän (ja nimettömän) lastensuojeluilmoituksen teon kohteeksi, muistetaan kuitenkin, että lastensuojeluilmoitus ja lastensuojelu on hyvä asia. Se, että meillä on systeemi, jossa matalalla kynnyksellä ja nimettömästi voi hakea apua vaikka sitten sille apua tarvitsevalle naapurin lapselle. Kun tietää itse tekevänsä oikein ja olevansa hyvä ja turvallinen äiti lapsilleen, voi varmasti sivuuttaa lastensuojeluilmoituksen ja kuitata sen naapurin v*****luksi.
    ..mutta niinä kertoina, niiden perheiden ja tapausten kohdalla, joissa lastensuojeluilmoituksen tekeminen on ollut aiheellista ja on auttanut lapsia tai pelastanut lapset..niiden tapausten vuoksi nykyinen systeemi on korvaamaton.

    Teidän perheen tapauksessa, kun huolta ei ollut/ei ole, ei teille syntynyt lastensuojelun asiakkuutta eikä minkäänlaisia toimenpiteitä tarvittu. Näin ollen tapaus ei vaikuttaisi siihen, jos tahtoisitte myöhemmin ryhtyä vastaanottoperheeksi.

    Kyllä mä ainakin tollaiselle alakerran naapurille jonkun kakkakepposen keksisin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo siis mä tuun nyt heti tähän kommentoimaan, että olen oikeasti aina ollut tosi pro-lastensuojelu(systeemi) ja olen sitä yhä, tämän päiväinen tai tämä meidän keissi ei sitä muuttanut miksikään. Olen itsekin tehnyt nimettömän ilmoituksen kun olen kokenut sen tarpeelliseksi (PeNan puolella siitä bloggasinkin joskus), ja pidän järjestelmän olemassaoloa tärkeänä.
      Enemmän hatuttaa se, että systeemistä on tullut yksi kiusanteon muoto. Se vie resursseja oikeasti apua tarvitsevilta ja toisaalta ainakin mulla tuli hetkeksi sellainen "miksi me??"-olo. Ylipäänsä aina välillä yllätyn siitä, että kaikki aikuiset ihmiset eivät osaa hoitaa hommia niin kuin kuuluisi (tässä tapauksessa se olisi ollut vastaaminen meidän lukuisiin keskustelunavauksiin ja yhteistyöehdotuksiin naapurille, eikä se että ensin uhkaillaan vuosia eläin- tai lastensuojeluilmoituksilla ja sitten lopulta sellainen tehdään).

      Mutta joo, tarkoitus ei missään nimessä ole kritisoida lastensuojelun puolta tai systeemiä, lähinnä vaan purkaa sellaista yleistä ahdistusta mitä aiheuttaa se, että joku ihan pokkana kyseenalaistaa meidän soveltuvuuden vanhemmiksi tai sen, että joku ehkä miettimättä tekoaan loppuun asti tekee ilmoituksen saadakseen meidät hiljaisemmiksi.

      Poista
    2. Anteeksi nyt kun hyppään ja tuppaan vaikka tämä ei mulle mitenkään kuulukaan. Mutta itsekin aiheettoman lastensuojeluilmoituksen kokeneena musta tuntui aina tosi kurjalta nämä "muistetaan että lastensuojelu on oikeasti tarpeellinen" kun asiasta puhui. Kun eihän siitä olekaan kysymys että ei olisi. Kyllä on! ihan ehdottoman tarpeellinen. Mutta se ei poista sitä harmia ja mielipahaa mikä tulee siitä kun joudut kiusanteon kohteeksi. Eikä se tarpeellinen lastensuojelu lohduta yhtään sitä omaa pahaa mieltä. Vaikka tiedostaakin sen että se ilmoitus on omalla kohdalla turha niin se ei lohduta yhtään että ajattelee että kylläpä lastensuojelu on hyvä juttu. Se on musta ihan eri keskustelu että ne aiheelliset ilmoitukset on hyvä asia. Näinä some-aikoina ei varmastikaan ole kukaan voinut välttyä niiltä uutisoinneilta, että aiheettomia lasten huostaanottoja on tehty. Toki ihan jokainen varmaan ymmärtää sen että niistä uutisoinneista ei välttämättä paljastu se koko totuus ja ääneen pääsee vain yhden puolen näkökanta. Mutta kun ne kaikki puolet ei välity niin tottakai se pelottaa että ollaanko me nyt sitten seuraavaksi siellä lööpeissä turhana huostaanottona.
      Aiheettomat lastensuojeluilmoitukset aiheuttaa huolta ja surua vanhempien lisäksi myös perheen lapsille. Ja sitä lasta ei lohduta pätkän vertaa se että "lastensuojelu on oikeasti hyvä asia". Pliis, ollaan hienotunteisia eiks niin. Osoitetaan senverran ymmärrystä että mietitään mikä kuuluu mihinkin keskusteluun :) peace!

      Poista
    3. Joo, ei minustakaan ole juuri tällaisessa kohtaa tahdikasta muistutella lastensuojelun tärkeydestä, eiköhän siitä vallitse kaikilla täysin yhteneväinen näkemys. Musta sellainen retorikka on jotenkin kurjaa, että kun vaikkapa puhutaan tyyliin naisiin kohdistuvasta väkivallasta, niin aina jonkun on pakko kommentoida, että mites toi miehiin kohdistuva väkivalta, eikö se kiinnosta? Anteeksi kun takerrun tähän, mun empatia-lonkerot on jotenkin erityisen virittyneellä tuulella tänään :)

      Poista
    4. No, mä ymmärrän että Ilona kommentoi tätä eri lähtökohdista kuin tällainen tavan kansalainen, mutta totuus on, että vaikka kuinka tietää olevansa hyvä ja turvallinen mutsi niin en mä ainakaan pystynyt ohittamaan tätä ihan vaan naapurin v*ttuiluna - vaikka se sitä olikin.
      Omista lapsista eroon joutuminen lienee jokaisella kunnollisella vanhemmalla se suurin pelko ja kyllä aika primitiivireaktiona tulee se huoli, että entä jos ne pitääkin jostain syystä meitä kelvottomina tai sattuu joku sosiopaattisossu, who knows. Että vaikka järki sanoo, että meillä on hyvä koti ja sen näkee ulkopuolisetkin, niin kyllähän tää viikoksi nosti stressitason aika korkealle.

      Poista
    5. Tämä se munkin pointti oli. Kun se aiheeton ilmoitus osuu omalle kohdalle niin se oikeasti pelottaa ja ahdistaa. Vaikka järki sanoisi mitä. Lastensuojelun tarpeellisuudesta muistuttaminen tuntui musta lähinnä vittuilulta vaikka sitä kaipasi vaan lohdutusta ja vakuuttelua että meillä ei ole mitään hätää. Vaikka sen tiesi. Sitä oikeaa tarpeellisuutta pystyi miettimään ja juttelemaan sitten kun se oma mieli oli rauhoittunut ja se koko episodi oli hyvin takanapäin.

      Poista
    6. Ei missään nimessä kyllä ollut tarkoitus mitenkään väheksyä Millan kokemusta. Ihan on sympatiat teidän perheen puolella ja olen sitä mieltä, että v****illakseen tehdyn lastensuojeluilmoituksen tekijä ansaitsee kakkakepposensa.
      Uskon kuitenkin, että tähän maailmaan ja tähän blogiin mahtuu erilaisia näkökulmia ja niiden esille tuominen ja asioista keskusteleminen on enemmänkin rikastuttavaa kuin tahditonta.

      Poista
    7. Jäin vielä pohtimaan asiaa enemmän ja pakko oli tulla jatkamaan.

      Aikuisten ihmisten lapsellisuus ja kypsymättömyys hoitaa asioita asiallisesti on erittäin valitettavaa ja voi johtaa tällaisiin ikäviin lieveilmiöihin, kuin turha lastensuojeluilmoitus ja mielipaha.

      Itse lastensuojelussa ja lastensuojeluasiakkaiden kanssa työskennelleenä ja sittemmin vastaanottoperheenä ja sijoitettujen lasten biologisten vanhempien kanssa vuorovaikutuksessa olleena voin sanoa, että harva kokee lastensuojeluilmoituksen osumisen omalle kohdalle millään tapaa aiheelliseksi tai oikeutetuksi. Harva ajattelee, että olipa hyvä juttu ja oikein minulle, kylläpä minä tätä tarvitsinkin.

      Lastensuojeuilmoitushan tulee tehdä silloin, kun havaitsee asioita, joiden vuoksi lastensuojelun tarve on syytä selvittää. Lastensuojeluilmoituksen tekemisen syyksi riittää vain epäily tai uhka, että jotain lapselle haitallista voisi tapahtua. Kyseessä on aina henkilön oma arvio tilanteesta. Usein tilanteet voivat olla maallikolle yllättäviä ja arviointi voi olla vaikeaa.

      Arviointi, johtaako lastensuojeluilmoitus kiireellisiin toimenpiteisiin, kuuluu aina sosiaaliviranomaisille. Siihen koko systeemi lakisääteisine visiitteineen perustuu.

      Monen ammattikunnan edustajilla (sosiaali-terveys-opetus-rikosseuraamus-alat yms... eli hyvin monella) on ammattinsa puolesta ilmoitusvelvollisuus. Tämä tarkoittaa sitä, ettei ilmoitusvelvollisella ole lain mukaan edes omaa harkintavaltaa tilanteessa. Se, että ilmoitusvelvollinen tietää kokemuksensa perusteella, ettei kyseinen tilanne tulisi todennäköisesti johtamaan lastensuojelullisiin toimenpiteisiin, ei auta eikä poista velvollisuutta ilmoittaa tilanteesta välittömästi.

      Näin ollen kaikki on tavallaan hyvin tulkinnanvaraisia. Se, että kokee itse joutuneensa kiusan ja perättömän lastensuojeluilmoituksen teon kohteeksi, ei ole ilmoituksen tekijälle välttämättä tätä tarkoittanut. Ilmoituksen tekijä on voinut olla oikeasti huolissaan tilanteesta, lapsista ja vanhemman jaksamisesta.

      Enkä edelleenkään kohdista tätä Millaan tai vittuile. Tieto asioista vaan lisää ehkä ihmisten ymmärrystä? Myös niiden, jotka ovat tällaiseen ikävään tilanteeseen joutuneet, että lastensuojeluilmoitus on omalle kohdalle osunut.

      Poista
    8. Keskustelu on aina tervetullutta - nyt ehkä kohdeyleisö on huono, koska luulen että näistä kyseenalaisista kokemuksistakin huolimatta täällä kaikki ovat pro-lastensuojelu, monet varmasti tuntevat prosessit eivätkä aio liittyä Facebookin "Lastensuojelun uhrit"-ryhmään vaikka omalla kohdalla ilmoituksella ei ole ollut aihetta.

      Uskon, että joskus ulkopuolinen voi tehdä aidosti huolissaan ilmoituksen tulkiten ihan normaalia perhettä "väärin", jolloin ilmoitus ei sinänsä ole aiheeton tai ainakaan sitä ei ole tehty kiusaamismielessä. Meidän kohdallahan ei voida puhua edes tästä, koska jollei naapuri sitten kuule pahemman kerran ääniä päässään niin hän on varmasti hätäkeskukseen soittaesaan tiennyt valehtelevansa.

      Varmasti lastensuojeluilmoitus perheestä on tietynlainen loukkaus ja koetaan aiheettomana ja omaan reviiriin tunkeutumisena vaikka kyse olisi mistä kauhujen kodista. Toisaalta jos meidän ilmoitus olisi muotoiltu tyyliin "se muija on yksin kolmen lapsen kaa kaikki päivät ja näyttää väsyneeltä ja on pinna kireellä ja uhmaikäinen huutaa", jolloin se olisi ollut osa totuutta, olisin voinut suhtautua tähän vähän ymmärtäväisemmin, että okei, joku ylireagoi, mutta ainakaan se ei keksi mitään paksua pajunköyttä meistä.

      Poista
  6. Voi hitto mikä tilanne :( Onneksi selvisi nopeasti ja toivottavasti tuo ei lävähdä naamalle tulevaisuudessakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ne kyllä sanoivat että merkinnöissä käy tulevaisuudessa ilmi myös ilmoituksen aiheettomuus. Mutta olen iloinen että saatiin aika näin nopeasti, olisi pahimmillaan voinut venyä kuun loppuun ja siihen asti olisi varmaan kuumottanut.

      Poista
  7. Voi vittu että alkoi vituttaa teidän puolesta!!!

    Mä kiroilen, myös lasten kuullen, en ole siitä ylpeä. Ja muutenkin meiltä lähtee ihan taatusti tuollainen samanlainen metakka aika usein.

    Kolmesta, siis KOLMESTA mun ystävästä on tehty aiheeton lastensuojeluilmoitus. Ekassa oli kyse ilmoittajan omista mielenterveysongelmista, tokassa viisivuotias lapsi juoksi pihalle yön jälkeen pikkuvaatteissa ja naapurin avulias aatu soitti POLIISIT. Kolmannessa tapauksessa perhettä jo pitkään piinannut naapuri oli nähnyt vaivaa valehdellakseen lastensuojeluun pitkät epistolat siitä, miten lasta seinän takana kidutetaan. Kaikki nämä jutut ovat kyllä ratkenneet hyvin nopeasti, keskustelu sosiaaliviranomaisten kanssa on riittänyt, ja he ovat tajunneet heti, että ihan normaalit perheet kyseessä. Ironista on, että nämä kaikki kolme perhettä ovat tosiaan ihan normaaleja, hyvinvoivia lapsiperheitä, ei alkuunkaan edes mitään syrjäytyneitä tai elämänhallinnattomia, vaan pikemminkin lapsiinsa erityisellä huolella ja hoivalla paneutuneita ihmisiä.

    Tsemppiä, halaus, suututtaa teidän puolesta, muuta en osaa sanoa. Miten kurjaa, että tämä maailma on mennyt poliisillesoitteluksi ja kyttäämiseksi, ettei omaa mahdollista huolta ilmaista ensin vaikkapa kysymällä huolen kohteelta, onko kaikki hyvin… puuh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en tunne henkilökohtaisesti yhtään toista perhettä, josta olisi ihan aiheettomasti tehty (muutaman sellaisen kyllä, jotka ovat hyviä perheitä mutta väliaikaisesti huoli ollut aiheellinen). Yritän kuitenkin suhtautua tähän niin, että me ei olla tehty mitään väärää (paitsi meluttu sietämättömästi), joten en ala tätä häpeillä tai hirveästi selitellä, vaikka se vaihde tuppaakin tulemaan päälle.

      Tykkään kyllä sellaisesta "Koko kylä kasvattaa"-mentaliteetista, mutta tällaiset kostotoimenpiteet vaan ärsyttävät, kuluttavat ja tekevät sen, että annan vauvalle heti aamusta vasaran jolla voi hakata lattiaa.

      Poista
  8. Ei hitto, ajatuskin että olisin joutunut hoitamaan yli viikon yksin kolmea lasta (annan itselleni marttyyripisteitä jo yhden illan yhden lapsen hoidosta), joista yksi vielä sairaana, ja joku naapuri olisi siitä hyvästä tehnyt lastensuojeluilmoituksen, saa vitutuksen kyyneleet nousemaan silmiin. Muutenkin inhottavaa, jos naapurien kanssa on hankaluuksia yhteiselossa, koska sitten joutuu tavallaan kotonaankin (tai ainakin sen lähettyvillä) olemaan varpaillaan. Mutta tuollainen hankaluus nyt on tietysti vielä muutamaa astetta kurjempaa. En keksi muuta sanottavaa kuin laimean: tsempit sinne!

    Nappi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa tämän kertainen "yh-pätkä" meni sairasteluista ja yövuoroista huolimatta hyvin leppoisasti kun mun äiti oli täällä koko ajan apuna, hemmotteli mua hyvällä ruoalla ja viihdytti lapsia kun mä nukuin. :D Ei tarvinnut heittäytyä ihan hirveäksi marttyyriksi.
      Ja joo, ärsyttää tietää että kaikki mun ja miehen riidat kuuluu alas, kaikki lasten sekoilut, kaikki. Ja että niitä vielä sitten korva tarkkana kytätään ja raportoidaan melkoisen mielikuvituksen kanssa... Huoh! Kiitos tsempeistä!

      Poista
  9. No mutta nyt mun tekisi mieli huutaa vittusaatanaa niille ihmisille, jotka tuolla tavalla tekee kiusaa. Kun se niin hiton kipeää tekee, ajatuskin siitä, että olisi lapsilleen pahaksi - kuvottavin isku vyön alle, jonka viranomaisten kautta voi tehdä. (Ja toki me veronmaksajatkin iloitsemme siitä, että vähiä resursseja käytetään sitten tällaiseen.)

    Tsemp.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, pahinta tässä varmaan on se, että joku vakavissaan väittää että meidän lapset pitäisi hakea heti pois. Huh. Mutta noh, tilanne ohi, toivottavasti ei tule vastaavaa vastaan enää ikinä ja päästään pian eroon tosta alakerran hullusta. Tai se pääsee meistä. Argh.

      Poista
  10. Kaikki on jo sanottu, mutta tsemppiä kovasti kuitenkin! Tiedän omasta kokemuksesta, miten inhottavaa on olla omassa kodissa, kun naapureiden kanssa ei synkkaa :-(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ei ole kauheasti annettu sen häiritä - valituksia (vääriä) on tullut tasaisesti ja anonyymeja lappuja oveen, mutta koska me ollaan noudatettu sääntöjä ja oltu muuten ihmisiksi niin ei ole kauheasti murehdittu sitä, että kaikki ei kestä näitä ns. elämisen ääniä. Nyt tietty meni hieman pitkälle...

      Poista
  11. Voi kamala miten ikävää kiusantekoa! Tsemppiä! Meidän alakerran nainen kertoi juuri, että meiltä kuuluu KAMALA meteli ja harmi ettei naapureitaan voi valita. Toivottavasti ei innostu lastensuojeluilmoituksen tekoon :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa viehättävä naapuri!
      Mä ymmärrän kyllä vuorotyöläisenä sen, miten veemäistä on päiväsaikaankin kuuluva melu, mutta huono äänieristys, normaali elämä ja asuinpaikkavalinta eivät kyllä ole naapurien ongelma (siis teidän, tai meidän). Ja tosiaan, on ikävä ettei naapureitaan voi valita...

      Poista
  12. Kaikki mahdolliset kirosanat tähän!!! Todella kuvottavaa käytöstä muka aikuisilta ihmisiltä! Tseppiä sinne sylintäydeltä!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh, muutenkin kypsä ja aikuinen persoona, ei esimerkiksi päästä mua kanssaan samaan hissiin... :D Meitä on joka junaan, ja tää on jäänyt kyllä asemalle.

      Poista
  13. Onpa uskomattoman ikävä juttu! :( :( Tulee mieleen tannoin veljeni naapuri, jonka mielestä huoneistossa ei olisi saanut vetää vessanpönttöä klo 20 jälkeen. Muutin veljeni asuntoon yhdeksi kesäksi ja naapuri laittoi oven alta kirjeitä, joissa kirjoitti "Tämä terrorisi on jatkunut jo vuosia!" Ja minä en tosiaankaan vetänyt sitä vessaa enää illalla, vaan jätin jätökset seisomaan aamuun asti.
    Jossain vaiheessa kannattaa tosiaan itsekin harkita viranomaistoimia tai ainakin keskustella vakavasti isännöitsijän kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on todellista terroria jos käy vessassa klo 20 jälkeen! Huh huh!
      Mä luulen että nämä marttyyrimasokistit ihan tarkoituksella hakeutuvat kerrostaloon, vaikka oma mielenterveys ei sitä kestä.
      Isännöitsijän kanssa asiasta on väännetty ja käännetty jo viisi vuotta (koska perättömiä ilmoituksia on mennyt sinne suuntaan ja ollaan saatu kaksi varoitusta aiheettomasti), ja nyt ilmoitettiin että vielä yksi tällainen episodi niin on meidän vuoro mennä tekemään ilmoituksia.

      Poista
  14. Voi rähmä. Onpa tylsä ja typerä juttu. Tuollainen riitely vie voimia, ja naapurin ollessa kyseessä on erityisen kurjaa, kun se on tavallaan aina läsnä, kun kotona ollaan :(

    Isot tsempit ja toivottavasti tilanne alakerran kanssa menee parempaan suuntaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se tosiaan vie voimia. Nyt tosin tästä voi jo repiä jotain huumoria ja nauttia siitä, että on viranomaisten silmissä ihan OK vanhempi, mutta mieluummin olisin elänyt ilman tätä kokemusta.
      (Ja mä luulen että alakerran kanssa suunta korjaantuu siinä vaiheessa kun meidän muuttoauto kurvaa pihasta pois.)

      Poista
  15. En tunne sinua yhtään, mutta seuraan blogiasi aktiivisesti. Tunnen kyllä suurta myötätuntoa sinua kohtaan.
    Kertakaikkiaan painajaismainen naapuri. Mistä tuollainen käytös voi olla peräisin tai mistä ylipäätään voi loukkaantua noin, että rupeaa noin hurjiin toimenpiteisiin, että otta yhteyttä lastensuojeluun?

    Puuh. Lähetän sinulle virtuaalihalauksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Meillä on ollut tämän kyseisen henkilön kanssa ongelmia ihan alusta asti - ensin ihan aiheesta kun koirat haukkuivat yövuorojen aikana (heti kun se selvisi meille niin hankittiin haukkupannat ja järjestettiin työt niin, etteivät ole yksin kotona öisin), sitten yhtäkkiä jokainen ääni joka yöaikaan kuului talossa tuli meiltä (mikä oli ihan bullshittiä). On harrastanut sellaisia nimettömiä lappuja, valheellisia valituksia ja välillä mielenosoituksellista remontointia öisin, mikä on kaikki ollut vielä ihan siedettävää. Kaikkien muiden naapurien kanssa ollaan oikein hyvissä väleissä, vain tämän yhden kanssa hiertää.
      (Kerran kävi huutamaan meistä myös postinjakajalle, joka puolusti sitten meitä tälle sekopäälle :D ).
      Mieluummin olisin sovussa, mutta hän ei ole ollut kovin vastaanottavainen meidän yhteistyötarjouksille.

      Poista
  16. Voi kurjuus.
    Toivottavasti uudet naapurit on kivampaa väkeä!

    Sehän näissä lastensuojelujutuissa on, että ihan liikaa resurssia joudutaan käyttämään tyhjänpäiväiseen.
    Ei mulla parannusehdotusta oo, mutta moni asia kyllä mättää.
    Kaverilta on toinen esimerkki: kaveri kompastui tiistaina lapsi sylissä (kaupan ovella, eli julkisessa paikassa), lapseen sattui. TK-lääkäri sanoi, että lapsi on vain hermostunut, tuskin on mitään murtumaa, ei kannata kuvata. Keskiviikkona kävivät uudelleen, lopulta perjantaina yksityinen lääkäri kuvasi ja löysi reisiluusta murtuman. Mentiin sairaalaan, kipsattiin, kuvattiin koko lapsi, kun kyseessä oli alle 1-vee ja murtuma.
    Perjantai kun oli, sosiaalitoimisto tms. oli mennyt jo kiinni.
    Joten sairaala ei saanut kotiuttaa perhettä, vaan odottelivat sairaalassa maanantaihin sosiaalityöntekijää.
    Joo, säännöt on varmasti tehty ihan tarpeeseen, mutta voin kuvitella miltä tuntuu olla tuo sosiaalityöntekijä, joka uhraa työaikaansa tuohon, tai toisaalta äiti, joka jo syyttää itseään kompastumisesta ja on melkein viikon yrittänyt saada lasta hoitoon.
    Ja uskallan jopa väittää, että verorahoille löytyisi tärkeämpääkin käyttöä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tämä. Tärkeä systeemi ja mieluummin vaikka ylilyöntejä kuin alisuorittamista, mutta toivoisin että ne resurssit voitaisiin käyttää oikeisiin tapauksiin. Tuo viikonloppu sairaalassa kuulostaa varsinkin ihan vankeustuomiolta, josta vielä joutuu itse maksamaan. Älytöntä.

      Poista
  17. Mäkin olen ihan satasella sun puolella. Miten jaksat? <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jos näitä yövuoroja ei lasketa niin oikein hyvin, kiitos :) . Odottelen lounastreffejä!

      Poista
  18. Pakko kommentoida, koska asia herättää niin ikävät muistot. Meillä alkoholisoitunut naapuri teki toistuvasti (~8 kertaa) ilmoituksen. Asia hoitui viranomaisten puolesta nopeasti, paitsi kerralla jolloin ilmoitus oli erityisen hirveää valhetta ja tilannetta tutkittiin hyvin pitkään. Asia ratkesi oikeastaan vasta sitten kun hyvin yksityiskohtainen samaa aihetta oleva ilmoitus oli tehty ajasta jolloin olimme kk matkalla ja täten se oli todistettavasti valetta. Lopulta jouduimme muuttamaan koska en yksinkertaisesti jaksanut enää.

    Kuukausia kestäneen piinan syynä oli se että soitimme kerran paikalle poliisit, kun asunnossa oli jonkunlainen juoppotappelu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, tässäkin alakerralle maistuu toi miestä vahvempi, en sitten tiedä oisko pinna vähän poikkeuksellisen kireellä senkin takia. Ja kai pitäisi olla iloinen, että ilmoittajan höpöhöpö oli tällaista "hakkaa lapsia ja koiria"-tasoa, eikä mitään sellaista syyttelyä jonka takia lapsia olisi pitänyt suuremmin vaivata, voin vaan kuvitella teillä tilanteen tuskaisuuden. :(
      Muutto on varmasti lopulta paras ratkaisu, vaikka se ei olisi ollut teidän jotka lähtevät kotoaan pois.

      Poista
  19. Tätä piti kommentoida jo tuoreeltaan, mutta ehkäpä virtuaalinen empatiahalaus lohduttaa myöhästyneenäkin? Inhottava tilanne ja taatusti kova stressi, voi että. Onneksi asia selvisi nopeasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Halaukset kelpaa, vaikka tilanne alkaa olla hyvin käsitelty kun sitä on jauhettu kaikkien mahdollisten instanssien kanssa ja olo on lähinnä että huh huh mikä hullu :).

      Poista

i Digame !