10.5.2015

PUHDISTUS


Kaksi vauvakassia lähtivät maailmalle (tai oikeastaan Valeäidin aviomiehen työpaikalle ensi alkuun, mutta siitä toivottavasti myöhemmin lämmittämään jotakuta pientä karjalalaisvauvaa), Liinan (ja hänen aviomiehensä) suosiollisella avustuksella. Lattiapinta-ala on yhä vaatteiden vallassa kun vauvanvaatteet kokoluokissa 50-74 odottavat lajittelua (muutamat säästetään onnekkaille lapsenlapsille, osa menee tekstiilikierrätykseen, joistain yritän päästä eroon myymällä), sen lisäksi Pampula on taas vaihtamassa numeroa isompiin vaatteisiin... Siitäkin huolimatta että meillä näyttää kuin H&M:n lastenosasto olisi räjähtänyt olohuoneessamme, olen aika iloinen: Kaapit tyhjenevät kovaa vauhtia.

Eräs syysvauvaa odottava bloggaaja kävi hakemassa pois kaukalon, sitterin, lämpöpussin ja kehdon. Tämä tapahtui niin nopeasti - kiitos vaan Facebook - etten ehtinyt edes kuvata näitä tarvikkeita. Vaikka mitä mä millään tyhjien kaukaloiden kuvilla tekisin (nyt ehkä ymmärrätte miksi mulla on 45 000 valokuvaa...), mutta jotenkin... haikeaa. Vaikka sittereitä nyt saa kaupasta niin vauvatavaroista luopuminen konkretisoi sen, että meillä tosiaan on vauvaelämää jäljellä vain reilu pari kuukautta ja sen jälkeen emme tarvitse enää koskaan tutteja tai tuttipulloja, ammetukia tai hyppykeinuja. Olen toki fiiliksissä kun ei enää tarvitse säästellä tätä roinaa sängyn alla odottamassa hypoteettista kuopusta, mutta olen yhä nössömutsi ja jonkin asteinen vauvanarkkari.

Mutta muutto lähestyy ja Käytännön mies on tehnyt harvinaisen selväksi sen, ettei ala kantamaan mitään vauva-ajan mausoleumeja tai muita valtavia muistoesineitä ympäri maailmaa vaan mun on karaistava itseni ja karsittava kaikki ylimääräinen - melkoinen haaste tällaiselle hamsterille. Onneksi näitä tavaroita on mahdollisuus laittaa eteen päin hyvään tarkoitukseen (tai joskus rahaa vastaan), mikä helpottaa kummasti prosessia. Jos on laiska myymään niin kuin minä niin vauvatarvikkeista kuten sittereistä ja pinnasängyistä pääsee eroon esimerkiksi viemällä ne Ensikotiin, missä tarvetta on taatusti. Mulla olisi materiaaleja vielä yhteen vauvakassiin, sen ajattelin toimittaa Diakonissalaitoksen Kaalo-keskukseen, mistä vaatteet kulkeutuisivat tarpeen vaatiessa perheenlisäystä saaville romanikerjäläisille (tämä romanikerjäläiskysymys on tosi monimutkainen ja whatnot, mutta vauva on vauva ja ansaitsee lämpimät varpaat). Talvella meiltä lähti pari Ikea-kassillista aikuisten talvikenkiä ja toppavaatteita vastaanottokeskuksiin, missä kuulemma etenkin afrikkalaiset miehet ilahtuivat meikäläisen 42-koon talvisaappaista. Poikien pieneksi (ja toivottavasti turhiksi) jääneet luistimet aion kiikuttaa Hope ry:lle.

Eli jos ei halua menettää mielenterveyttään live- tai nettikirppareilla, niin hyviä loppusijoituskohteita ehjille, kunnollisille kamoille on paljon. Mä olen niin materialisti ja tällainen tavaraan kiintyvä tyyppi, että itkisin muutenkin pakatessani pois pieniä bodyja, mutta nyt voin tirauttaa muutaman lisäkyyneleen myös ilosta: Ehkä jossain joku äiti saa yhtä hartaudella kääriä rakkaimpansa samaan vilttiin, mihin mä olen meidän pienet kapaloinut aikanaan. Nyyh! (Ja jee, lisää tilaa kaappeihin!)



4 kommenttia:

  1. Siis muutto?! Minne?? Onko jotain vahvistunut? Miten multa on menny ohi! Mitäh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on vielä ihan auki, mutta 95% todennäköisyydellä nyt alkuun mä ja nuoriso käydään kääntymässä Jyväskylässä yhden kandin verran. Tietäisinpä itsekin loppusijoituskohteen!

      Poista

  2. Kuulostaa suunnitelmalta. Ja hyvältä sellaiselta.
    Mä kun haluan usein (aina) asioiden tapahtuvan heti, niin en kanssa ehdi koskaan näpytellä tavaroita nettikirppiksille tai ainakaan odottaa puolta vuotta ja keräillä nyssäköitä valmiiksi, jotka niitä olisi tarpeeksi paljon kirpputorille vietäväksi. Lahjoittaminen on ehdottomasti vaivattomin ja nopein tapa päästä eroon turhasta. Ja jos samalla voi auttaa jotain apua tarvitsevaa, niin sehän on ehdoton plussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla odottaa muutama vaatepaketti näpyttelyä nettiin. Tosin mua riivaa usein sellaiset satojen eri mittojen kyselijät (jos kyse parista vaatteesta niin OK mutta jos on joku koon 74 vaatepaketti niin hei haloo, en aio ottaa viittä eri mittaa 26 eri vaatteesta... :D ). Että yleensä helpommalla pääsee kun antaa eteen päin, vaikka vähän tulisikin takkiin (vaikka oikeastihan tappio syntyy jo ostohetkellä, pitäisi oppia hyväksymään tämäkin ajatus).

      Poista

i Digame !