27.5.2015

TÄNÄÄN

Tänään O toteutti impulssinsa. Tiedättehän, että joskus miettii jotain absurdia, että jos nyt vaikka hyppäisin tästä sillalta tuohon mereen (toivottavasti en ole ainoa joka joskus spekuloi ajatuksen tasolla mahdollista sekoamistaan). Viisivuotias odotti metroa laiturilla rakas Vainu-pehmolelu sylissään, mutisi että ei saa heittää mitään metroraiteille (näimme maanantaina kuinka skeittari kaatui ja lauta lensi raiteille - täydellinen live-opetus lapsille siitä miksei metroasemalla saa skeitata) ja tsa-dam, juuri kun metro saapui hän vain spontaanisti viskasi rakkaimman pehmolelunsa metron alle. Koska O on ehkä maailman kiltein ja tottelevaisin lapsi olin niin järkyttynyt tästä äkillisestä liikkeestä, etten oikein osannut kuin nauraa (ja torua ja päivitellä). Jos kyseinen Ryhmä Hau-lelu ei olisi loppuunmyyty ja äärimmäisen tärkeä esikoiselle, olisin pakottanut kundin metroon ja laittanut kärsimään pakkoliikkeidensä seuraamukset, mutta en pystynyt. Niinpä odoteltiin parin metron verran että ystävällinen vartija kävi poimimassa lelun raiteilta. Loppu hyvin, kaikki hyvin.


Tänään juoksin ensimmäistä kertaa elämässäni yli viisi kilometriä putkeen. Nyt on hyvä hetki aloittaa, koska olen ilmoittautunut sinne Midnight Runiin melkoisen kunnianhimoiseen ryhmään. En kuitenkaan kuollut, jaksoin hölköttää joka metrin, eksyin monta kertaa mutta sekään ei haitannut koska sain palkinnoksi vääristä reittivalinnoista nauttia vastatervatun puuveneen tuoksusta. Olo oli euforinen.

Tänään päättyi myös Pampulan 10 päivän osastojakso, jossa syitä 3-vuotiaan puhumattomuuten tutkittiin varsin monipuolisesti. Diagnoosiksi tuli dyspraksia, mikä näyttää paperilta varsin pelottavalta. Edessä on paljon töitä ja pitkä tie, mutta eipä tämä muuttanut sitä että P on yhä ihanan itsepäinen 3-vuotias, täynnä rakkautta, iloa ja energiaa, meille ei erityislapsi vaikka erityinen onkin. Palaan aiheeseen jahka olen ahminut tietoa, taistellut paperisotani ja käynyt diagnoosit, kuntoutussuunnitelmat ja muut läpi sukulaisten ja muiden oleellisten ihmisten kanssa.

Tänään oli tällainen päivä.

11 kommenttia:

  1. Hyvä, että saitte selvän diagnoosin ja noin varhaisessa vaiheessa! Meidän pojalla oli sama diagnoosi, ja toivottavasti lohduttaa se tieto, että hän on nyt hyvin koulussa pärjäävä ja selkeästi kommunikoiva 5-luokkalainen. Paljon töitä se vaati, mutta onneksi apua oli tarjolla - ja te saatte nyt samaa erikoisosaamista tueksenne (verorahoille kunnon vastinetta!). Taas kerran toivottelen tsemppiä ja lähetän virtuaalista vertaistukea :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, onpa kiva kuulla (tai ei kiva as if kiva että muillakin on samoja ongelmia, mutta teidän tilanne antaa lohtua, toivoa ja positiivistakin tietoa kun monet keskustelupalstat on sitten äärisynkistelyä).
      Apua tuntuu olevan tulossa oikein jyräyksenä, mikä tietty on tärkeintä.

      Poista
    2. ÄLÄ LUE NIITÄ KESKUSTELUPALSTOJEN JUTTUJA!!

      Poista
    3. Ei siis mitään Kaksplussan keskustelupalstaa vaan saman diagnoosin saaneiden lasten vanhemmille oleva suljettu fb-ryhmä :).

      Poista
  2. Hienoa - että lelu saatiin pelastettua, että juoksu sujui, ja että osastojakso tuotti tuon verran tulosta. Selkeä toimintasuunnitelma varmasti helpottaa, vaikka töitä sitten riittäisikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, hienoa oli kaikin puolin. Ja vaikka diagnoosi tavallaan vie "toivon" että yksi aamu lapsi vaan alkaisi puhua, niin nyt voidaan alkaa tehdä töitä oikeilla tavoilla sen puheen eteen.

      Poista
  3. Tosi jees, että saitte diagnoosin. Mä luulen, että teillä on myös oikea asenne tuohon - se on jotenkin ihan selvää, että mukelo tulee teillä hyväksytyksi sellaisenaan.

    Vähän tuo leluhomma täälläkin virnistytti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ollaan aika pragmaattisia lääketieteen suhteen, ei suhtauduta kovin tunteellisesti koska asiat on niin kuin on, niillä mennään ja toivotaan, että sitkeällä työllä saadaan kaveri kuntoon ja jos ei saada niin sitten pohditaan uudestaan mitä tehdään.
      Voit kertoa tämän varoittavan tarinan lapsellesi, siis leluista ja metroraiteista.

      Poista
  4. Mä täällä tuulettelen Omppua, joka oli rohkea, vaikka lopputulos vähän harmittavainen olikin.
    (Ja toisaalta olen onnellinen, että Ompulla ei oo mun tapaan impulssina ajaa pyörällä päin sillankaidetta ja lentää veteen).

    Dyspraksia kuulostaa hurjalta, mutta onneksi siihen on hyvää hoitoa olemassa - ja onneksi lapset usein yllättävät kehityksellään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rohkea ei ehkä ole se sana mitä käyttäisin, mutta toki, hyvä että metroraiteille lensi esim. Vainu eikä Omppu...

      Ja mä kanssa olen optimisti P:n kehityksen suhteen, varsinkin kun tuon osastojakson jälkeen on tullut käyttöön pari uutta sanaa, huraa!

      Poista
  5. Meillä on esikoisella dyspraksisia piirteitä. Ei vissiin ihan täytä dyspraksian oireistoa (sitä lievintäkään tasoa), mutta silti vissiin riittävän paha vaiva, kun saatiin vuoden vaihteessa KELAn tukema puheterapeutti ja toimintaterapeutti. Ennen tätä käytiin kunnan puhteterapiassa, mutta se on ainakin meidän kaupungissa rajattu 20 x vuodessa ja nyt tuo puheterapia määrä saatiin tuplattua.

    Noi puheterapeutit on oikeasti taikureita tuon puheen kanssa. Meidän poika on saatu puhumaan rauhallisempaan tahtiin, jotta puheesta saa selvää, sanavarastoa on saatu laajennettua ja poissa olollaan loistanut K-kirjain on löytynyt. Meillä poika kyselee milloin puheterapeutti tulee ja on tykännyt sekä edellisestä että nykyisestä puheterapeutista. Toivottavasti teillä myös päiväkoti ottaa tilanteen huomioon. Meillä ainakin erityislastentarhan opettaja koordinoi ryhmässä sitä, miten päiväkodissa voidaan huomioida asiaa. Meillä on ollut esim. kieli ja liikunta -kerho päiväkodissa tätä varten (ryhmässä muitakin puheongelmaisia) ja ryhmän aikuiset ovat saaneet puheterapeuteilta käytännön neuvoja / harjoitteita käytettävkseen.

    Itse koin, että pahin aika oli tuo selvittely aika, ja koin sen aika raskaaksi. Nyt kun tuo terapia hässäkä pyörii ilman omaa vaivaa, niin itselläkin kevyempi olo plus kun asiat ovat kehittyneet eteenpäin ja taidot kasvaneet. Puheterapeutit + toimintaterapeutit ovat aivan mahtavia ja osaavat kaikenlaista joilla saada asioita eteenpäin!

    VastaaPoista

i Digame !