26.6.2015

ITSESTÄÄN HUOLEHTIMISEN JALO TAITO

Tämä täysin apokalyptiset mittakaavat saavuttanut kesäflunssa jatkuu jatkumistaan, kesäkuun toisella saikulla ollaan, tatti otsassa ja kaktus kurkussa. Kyse tuskin on mistään SARS-tyyppisestä tappavasta epidemiasta vaan yksinkertaisesti siitä, että yö- ja aamuvuoroputkien vaihtelu, kiukkuvauvan yövalvotukset, vähäinen liikunta, sokerilakosta lipsuminen ja stressi ovat ajaneet kropan vastustuskyvyn alas. Oma pää on siinä pisteessä että uhrautuminen muuttuu uhriutumiseksi ja rään ja liman lisäksi pään täyttää itsesääli ja voivottelu, kun se loppukesän kymppi karkaa koko ajan kauemmaksi - kokeilin juosta tiistaina hölkötellen viitosen ja puolivälissä meinasin oksentaa iltapalat puskaan. Tulehdusarvot ovat korkealla ja hemoglobiini matalalla.

Ärsyttävintä tässä kestosairastelussa on se, että osittain tämä on itseaiheutettu olotila. Olen ahnehtinut työvuoroja ja ylitöitä, aikatauluttanut liian tiukaksi, valinnut sohvalla koomaamisen ja Orange is the New Blackin silloin kun olisi kannattanut mennä vaikka joogaan tai vesijuoksemaan Stadikalle. Kun mies on tarjonnut tilaisuutta päiväuniin tai rentouttavaan pyykkienviikkaukseen olen lähtenyt ulos lasten kanssa. Olen pyöräillyt kaatosateessa töihin vaikka olisin voinut mennä taksillakin. Olen syönyt lähinnä näkkileipää, sipsejä ja mansikoita ja imetykseen vedoten jättänyt ikävät rautatabletit vanhentumaan hyllyyn. Niin kuin vanha sanonta kertoo, itseään saa kiittää ja kiitosta riittää.

Koska tämä maallinen tomumajani tai upea temppelini, vähän päivästä riippuen, täyttää tänä vuonna 30 (henkisestihän olen yhä 23), olisi ehkä aika alkaa myös kuunnella mitä keholla on sanottavana tähän tahtiin ja elämäntapaan. Jos voittaisin lotosta muuttaisin Miamiin, joogaisin ja uisin ja söisin pelkkää ananasta päivät pitkät. Nyt kuitenkin pitää löytää hieman haasteellisemmissa olosuhteissa tasapaino työn, levon, oman ajan ja sitten tärkeimmän eli perheen kesken. Sellainen, joka ei johda burnouttiin eikä määrittelemättömien akuuttien ylähengitystieinfektioiden kierteeseen. Rakastan suunnittelua ja kalenterin täyttämistä, mutta tarvitsisin jonkun organisoijan auttamaan priorisoinnissa, oman hyvinvoinnin huomioimisessa sekä myös odottamisessa - nyt liikkumattomuus tuntuu kamalan ahdistavalta, tuntuu että lihakset surkastuvat silmissä ja jokainen urheilematon päivä lyhentää elinikää ainakin vuodella. Oikeasti liikuntalakon vaikutukset eivät varmasti ole aivan näin dramaattiset.

Mun äitini olemassaolo ja pitkä kesäloma ovat tarjonneet jo paljon helpotusta tähän ruuhkavuosien arjen palapeliin (kaikki kliseet yhteen lauseeseen!), mutta ensi viikolla tapahtuu jotain pelottavaa: Unelmat alkavat toteutua. Käytännössä se kuitenkin tarkoittaa sitä, että musta tulee enemmän tai vähemmän yksinhuoltaja, joka roikkuu entistäkin epätoivoisemmin tukiverkoissa - jotka onneksi ovat vahvat. Mutta vielä en ole keksinyt miten saan hoidettua kunnialla kakarat, kouluni, kodin, koiran ja duunit, että kaikenlaiset patenttiratkaisut otetaan riemulla vastaan.




10 kommenttia:

  1. I so feel you. Mä taltutin oman kolmen viikon kesäflunssani mutta liikkumattomuus saa mutkin sekoamaan. Nyt oon tämän ja viime viikon taas jo päässyt liikkeelle mutta esteeksi meinaa tulla kesälukkarit. Vaikka mä muka miten tarkistan ja tarkistan aikatauluja niin reisille menee. Tänään vedin pienehkön hermokuoleman ja itkupotkuraivarit Mäkelänrinteessä koska Bodycombat olikin alkanu varttia aiemmin kuin luulin enkä kehdannut puskea sinne enää kesken kaiken ja niin paljon myöhässä. Vitutti aivan helvetisti ja tuntui että nyt leviää paska tuulettimeen siihen malliin että ei tuu mistään mitään. Mikään korvaava toiminta ei nyt tunnu sopivan koska olisin halunnut nimenomaan just tolle tunnille. Mutta kai mä sitten menen juoksemaan. Perkele. Kiitos tästä tilaisuudesta purkaa tänne niin ei taas tarvitse kiroilla koko facebookia tai omaa blogia täyteen. Perheelle taidan vielä hiukan kiukutella koska niiden vikahan tämä tietysti on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja ainiin, kliseisesti paranemisia! Koita nyt malttaa levätä niin pääset sitten liikkumaankin. Se lepo oli mullakin ainoa mikä jeesasi.

      Poista
    2. Hah, pitäisi tunkea samaan combattiin joskus sun kanssa! :D

      Mä kyllä aloin just nyt epäillä että meidän duuni on homeessa, hevosantibioottien ja "levon" jälkeen palasin töihin ja heti alkoi silmät ja nenä vuotaa... Tai sitten tää on ikuisuusflunssa. Peruskunto kyllä kärsii, mutta kai senkin saa akaisin :D. (Maltoin siis melkein olla liikkumatta).

      Poista
    3. No niin kyllä pitäisi. Tai edes nähdä ennenkuin te karkaatte jonnekin toiselle puolelle Suomea tai maailmaa.

      Poista
  2. Voi kyllä.
    Se on niin kovin helppo unohtaa ja vajota sokerikoomaan (meillä on muuten tänään sokerihääpäivä, oiskohan se syy viettää koko kesä sokerikoomassa?). Toivon sulle lämpenevän sään myötä terveempiä hetkiä, ja hurjasti tsemppiä elämän palapelin kokoamiseen!
    Sainpas monta kliseistä lausahdusta samaan lauseeseen. Jei!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just kun olin valmis taas luopumaan sokerista niin töissä oli palautettu pulloja ja pöydät notkuu nopeita hiilareita (niin, voisi toki harjoittaa itsehillintää, mutta...). Mutta kyllä tää tästä iloksi muuttuu, vähän on järkytys jos toinen mahtunut viime viikkoihin, uusi arki kutsuu.

      Poista
  3. Kesäflunssa hidastaa tahtia täälläkin... no onpahan kerrankin akaa blogistella :) Paranemisia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hitto, oispa voinut bloggailla, mutta jäi kone töihin. Vaikeutti elämää, prkl.
      Paranemista sinnekin!

      Poista
  4. Sairastelu saattaa johtua siitäkin, että nyt on kuulema liikkeellä monta tautia. Mulla yritti jo toista kertaa kesäflunssa päälle viime viikolla, onneksi se antoi ainakin osittain periksi.
    On muutes söpö Kaveri kuvissa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. mä luulen että tää meidän työ (ja työpisteet...) ja lapset ja ruotsinlaiva ovat sellainen koetinkivi immuniteetille...
      Ja hän on hämäävän söpö. Viekas pieni despootti :).

      Poista

i Digame !