5.6.2015

PUUTARHAHULLUT



Keski-ikä iskee tosiaan päälle täysillä. Hurahdin juoksuun ja joogaan, ja nyt olen rakastunut puutarhanhoitoon - siis peltotöihin, kitkemiseen, ei mihinkään ilkkakanervamaisen kaksimieliseen. Koko elämänsä kerrostalossa asuneelle tällainen puutarhahulluus tuli vähän puun takaa, olin nimittäin aina jaksanut ihmetellä miksi kukaan vapaaehtoisesti asuu omakotitalossa jossa riittää kotitöiden lisäksi kaikkea ylimääräistä puuhaa ympäri vuoden. Olisi parempaakin tekemistä, ajattelin, kunnes huomasin itse maksavani siitä ilosta että saan tonkia peltoa ja kastella kukkia.



Sattumalta törmäsin Facebookissa ilmoitukseen Kumpulassa toimivan Lasten ja nuorten puutarhayhdistyksen järjestämästä perhekerhosta, missä useamman perheen voimin hoidetaan omaa palstaa. Kesän aikana siellä viljellään mm. kurpitsaa, perunaa, mansikkaa, erilaisia kaaleja ja kukkia. Paikalla on asiantuntevat ohjaajat, jotka delegoivat hommia meille vanhemmille. Paikalla on ollut myös mm. kokki, joka on kokannut meille salaattia rikkaruohoista. Aika trendikästä siis.



Ilmoittauduin ilman mitään ennakko-odotuksia tai myöskään kokemusta puutarhahommista. Kerhossamme on noin 10 perhettä, joista useat ovat jo ties monettako kesää mukana toiminnassa. Yhteishenki on ollut alusta asti hyvä, lapset ujostelivat ensimmäisellä kerralla puolisen tuntia mutta ovat siitä lähtien juosseet ympäri aidattua aluetta kiipeillen puihin, keinuen riippumatossa, pelaten pallopelejä, syöden eväitä, leikkien, sähläten vesipisteiden kanssa, ajellen kottikärryillä... Juniorit saavat osallistua viljelyyn niin paljon kuin haluavat: Jotkut jaksavat kastella ja kaivella kuoppia hartaasti, meidän pojat juoksevat yleensä paikalle katsomaan jos löydämme oikein hienon kastemadon, tuhatjalkaisen tai esimerkiksi muurahaisten pesän, minkä kaivoimme esiin eilen.



Lapsille paikka on oikea kesäparatiisi, missä on monta uutta aikuista pitämässä seuraa, uusista kavereista puhumattakaan. Kaupunkilaisskidit ovat tohkeissaan kaikesta eksoottisesta, mikä puutarhabisneksiin liittyy, ja entäs tää mutsi sitten? Ihan hulluna onnesta. Multaterapiaa! Vaikka meitä ohjaavatkin alan ammattilaiset, olemme saaneet paljon materiaalia ja kokeneemmat kerholaiset neuvovat innoissaan, olen suosiolla pysytellyt raskaimmissa hommissa. Eilen lykin 30 kottikärryllistä lantaa ympäri palstoja ja yövuorojen aiheuttamasta väsymyksestä huolimatta mieli oli kirkas ja fiilis eteerinen. Paitsi että konkreettinen tekeminen raittiissa ulkoilmassa itsessään tekee hyvää niin olen huomannut, että viime aikoina paras zen löytyy kun tekee jotain, missä ei voi näprätä kännykkää.



Kerhoa on heinäkuuhun asti kahdesti viikossa, sen jälkeen kokoonnumme kerran viikossa hoitamaan tiluksia aina sadonkorjuuseen asti. Olen oppinut tavattomasti uutta luonnosta, kasvillisuudesta ja ravinnosta, ja olen kiitollinen kun on tilaisuus lapsillekin näyttää kädestä pitäen koko prosessi. Touhua ryydittävät omien eväiden lisäksi ohjaajien ja paikan päällä pyörivän, villiyrtteihin erikoistuneen kokin herkut kuten tänään ihan mojitolta maistunut minttutahna! On suurta luksusta matkustaa 40 minuuttia itähelsinkiläisestä lähiöstä pienelle keitaalle piehtaroimaan lantakasassa.



En tunnusta ollenkaan alkaneeni unelmoida jostain naapurivapaasta vyöhykkeestä, missä olisi oma piha, ja ehkä joku heppa ja pari kanaa...



12 kommenttia:

  1. Hahaa haistan maatila-kuumeilijan :P mä poden tota ihan samaa joka kesä, kevät ja syksy. Oon hylännyt haaveet siitä että maalle päästäisiin niin kauan kun lapsia asuu saman katon alla muttakun ovat lentäneet maailmalle niin tasan nostetaan kytkintä ja häipätään landelle.

    Me käydään muuten tuon siirtolapuutarhan vieressä olevassa leikkipuistossa usein ja ihan joka kerta huokailen sinne puutarhoille päin niitä kaikkia viljelyksiä mitä näkyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Missä suunnassa siitä on leikkipuisto? Intia vissiin? Mä en hahmota, kun mennään tohon aina siitä 65:n pysäkiltä ja yleensä molempiin suuntiin karmeella kiireellä.

      Mä itse asiassa fiilistelen OKT-asumista eniten talvisin, sopisi mun erakkoluonteelle ja ah, rakastan lumitöitä (sanon näin, kun en ikinä saa niitä tehdä tarpeeksi). Nyt tosin haaveilen kodista Karibialla, missä joku iloinen Carlos voisi sitten hoitaa meidän puutarhaa ja rouva voisi vain istutella ananaksia.

      Poista
    2. Paavalin kirkon vieressä on se puisto mitä tarkoitan :) mut joo ei oo Intiakaan kaukana.
      Oletan että iloinen Carlos ei ole Käyttis? :D

      Poista
    3. Juu ei, Carlos on mun guatemalalainen puutarhuri/kokki. Sellainen 150 senttinen, ei mikään uhka Käyttiksen miehisyydelle.

      Poista
  2. Heh. Meidän pihasaunan takaa avautuu naapurin mummon valtava kananpitopotentiaalin omaava tontti ja se mummo kupsahtaa ihan saletisti lähipäivinä. Oon sit yhteyksissä, niin katsotaan ootko muuttanut mielesi tai tunnustatko :)

    Tuo kerho kuulostaa kyllä varsin mahtavalta idealta ja toteutus taas idylliseltä ja viitseliäältä. Mä niin tarvisin tänne myös jonkun, joka opastaa kädestä pitäen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh, vaikka mä muuttaisin mieleni niin mä tiedän että niin hullua pankkia ei ole joka mun maaseutufantasiat rahoittaisi :D. Vaikka naapurit ois hyvät, ja kananpitopotentiaalisuus kuulostaa hyvältä!

      Toi kerho on kyllä huippu. Hinta oli koko kesältä 85 euroa mikä on ihan alakanttiin, koska opastusta, materiaalia ja ohjausta on tarjolla niin paljon.

      Poista
  3. Täällä todellinen keski-ikäinen lähettää terveisiä täältä pöpelikön keskeltä! Oli ihan pakko tulla heti lukemaan koko postaus, kun hoksasin otsikon. Mullakin on niiin pää täynnä puutarhajuttuja ja tekisi mieii kirjoittaa vaan niistä. Mutta uskon että lukijat kaikkoaa, jos tykitän touko-kesäkuun pelkistä pihatöistä ja sitten heinäkuussa aloitan koirajutut... :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoita!
      Mä alan nyt vasta tajuta teitä puutarhahulluja, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tässä vanhakin oppii uutta, mitä tulee kasvitieteisiin ja kaikkiin - ihan huippua...

      Poista
  4. Ihan parhaat puolet puutarhuroinnista!
    Pääsee hommiin, mutta ei tarvitse nähdä pihaa joka päivä ja ahdistua kaikista niistä rikkaruohoista, mitkä vielä on kitkemättä. Ja puuttuvista pensastuista, ja väärin leikatuista omenapuista, ja kaadetusta metsästä, missä risut vielä kaipaavat kerääjäänsä, ja vadelmista minkä alle pitäisi saada lisää haketta, ja ja ja.
    Nimimerkki muutaman kymmnenen neliön rivitalopiha ois kiva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ei maanantaina päästy logististen ongelmien (oltiin liian kermapersuksia lähtemään sateella 50 min per suunta julkisilla pellolle vauvan kanssa) takia hommiin ja kiipeilin ahdistuksissani seinälle: Kylvöt on kesken, perunapenkki pitäis kääntää... Että on myös kauheata kun sinne pääsee vaan kahdesti viikossa, painaa mieltä kotonakin ne keskeneräiset hommat! :D
      Toivottavasti muut olivat vähän reippaampia...

      Poista
  5. Ikäko sen tekee vai mikä, mutta minäkin olen hullaantunut puutarhaan ja –ihan käsittämätöntä –rikkaruohojen kitkemiseen. Vaikka se kuin oli inhokkihommaani lapsena ja nuorena. Olen muuttanut pari vuotta sitten ihan maalle (sitä ennen asuin vain maalla) ja alakanut hoitaa vanhaa, mutta muutaman vuoden hoitamatta ollutta pihaa. Kylässämme on noin 6 asuttua taloa ja nyt naapurit pitävät minua ilmeisesti ihan hulluna, kun olen kuulema "aina" rikkaruohojeni kimpussa. Mutta se on uskomattoman ihanaa hommaa, sopii hyvin älykkyystasolleni.

    Kirjablogissani jaan myös puutarhakuvia ja -kuulumisia. Ei ollut aikomus, mutta näin keväällä ei juuri muuta mahdu ajatuksiin. (No ok, tänä vuonna sade ja kylmyys on haitannut hommia. Lisäksi tuo Los Amantes de Hiroshima menee jopa puutarhan (ja yöunien) edelle).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, rikkaruohojen kitkeminen on munkin lempipuuhaa (sen lannankärräilyn lisäksi)! Tosin olen vielä niin noviisi etten erota kaikkia rikkaruohoja ja siinä on riski, että jotkut pillisipulit lähtee samalla...

      Tulen tsekkaamaan kuvat, ja nyt alkoi kiinnostaa toi kirjakin! :D

      Poista

i Digame !